Nyt on ollut kiire tehdä kaikkea kivaa viimeisten kuukausien aikana, kun tiedän polven tekonivelleikkauksen lähestyvän (9.10.2017)!
Olen käynyt monissa nose work kisoissa, niin epävirallisissa kuin virallisissakin ja hauskaa on ollut. Ohjatuissa harkoissakin on käyty. Mokka on kehittynyt paljon nose workissa tarkemmaksi etsijäksi, mutta onhan niitä ongelmiakin hieman ilmestynyt mm. maan raapiminen. Mutta vastoinkäymisethän on tehty ratkottaviksi :)
Olen myös käynyt sienestämässä paljon. Siis useana viikonloppuna ja edellisiin vuosiin verrattuna paljon saalistakin saaden. Sieniä on kuivattuna ja pakastimessa sekä suolauksessa. Suppiksia, kantarelleja, tatteja ja rouskuja. Jalatkin on kestäneet sienestyksen hienosti ja Muhiskin on ollut muutaman kerran mukana. Mokka nyt lähtee aina mukaan. Mä niin rakastan sienestämistä, olen oppinut tunnistamaan monta uutta sientä tänä syksynä. mm. limanuljaskan, erilaisia tatteja ja rouskuja sekä seitikkejä. Tunnistan jo vajaa 30 sientä luonnossa ja aika useaa uskallan jo kerätäkkin, kuten mm. suppiksia, herkkutatteja, pikku-, haapa-,sikuri-, kangasrouskuja, rusko-orakkaita, kantarelleja. Mustatorvisieniä en ole vielä löytänyt.
 |
Mokka omalla pihalla |
 |
Suppiksia |
Eilen 29.9 olin Peijaksessa tulotarkastuksessa eli tapaamassa sairaanhoitajaa, anestesiahoitajaa, fysioterapeuttia ja leikkaavaa ortopediani (Jukka Hautala). Minähän vaihdoin ortopedia, kun ei oikein kemiat synkanneet edellisen kanssa. Jos tämä Jukka on hyvä leikkaamaan, niin hän saa sitten leikata seuraavatkin nivelleikkaukseni :) 5,5h siellä meni odotellessa ja olin taas viimeisenä, kuten viime vuonnakin.
Anestesiahoitajan kanssa suunnittelimme tulevaa anestesialääkitystä ja leikkauksen jälkeistä lääkitystä vähentääksemme viime leikkauksen jälkeistä pahoinvointia ja sitä, etteivät jalkani liikkuneet useaan tuntiin leikkauksesta herätessäni. Olisin päässyt jopa mukaan anestesiatutkimukseen, mutta en halunnut. Koska silloin en olisi saanut valita nukutetaanko minut vai selkäydinpuudutettaan. Ja minä en halua nukutusta. Sovimme siis, että minulle annetaan vähemmän puudutetta ja pahoinvointilääkitys aloitetaan jo leikkauksen aikana. Viime leikkauksen jälkeenhän en saanut pahoinvointilääkettä vaikka sitä pyysinkin. Kuulemma ei sairaanhoitaja ollut ihan tietoinen käytännöistä...
Fysioterapeutti mittaili leikattavan polven taipuisuuden; koukistus 130astetta ja ojennus -20astetta eli paremmin taipuilee kuin mitä oikea polvi ennen leikkausta. Joten uskon, että tässä leikkauksessa pääsisin toivottavasti hieman helpommalla ja ainakin minulla on jo verenpainelääkitys kohillaan. Hemoglobiinikin oli noussut muutamassa kuukaudessa 108:sta 120:een.
Ortopedin luona vaihdettiin vain muutama lause. Hän kysyi onko polvi vielä kipeä ja vastasin ettei ole vielä tullut ihmeparannusta. Pyysin lähetteen fyssarilleni Malmille ja kyselin voisiko lonkkakipu pienentyä leikkauksen jälkeen. Kuulemma voi, koska jalat tulevat samanpituisiksi. Paljoa muuta keskustetavaa meillä ei sitten ollutkaan, koska jo tiesin mitä tuleman pitää.
Minun piti vielä tänä viikonloppuna käydä sienestämässä ja etsimässä sitä mustatorvisientä. Mutta nyt on kipeänä oikea lonkka ja vasen nilkka, joten en kai sitten pääsekään :( Se on oikeastaan syy miksi tässä nyt kirjoittelen, tämä kirjoittelu kun piristää mieltä. Tuli aamusta niin kova suuttumus ja harmitus kun en pääsekään sieneen, että meinasin pillahtaa itkuun. Vaikka oma syyhän se oli kun olen viimeisten viikkojen aikan juossut niin kovasti sienessä, että jalat on kipeänä, selkäkin jo oireilee. Mutta töistä en ole poissa ollut. Ensi viikolla tosin otan yhden päivän vapaata siivoillakseni kotia, jotta Jarmolla ei sitten olisi niin paljoa siivoiltavaa kun minä jään saikulle. Sitten en enää yli kuukauteen pysty tekemään oikein mitään.
