Nose work 2.luokan hajutesti 2.12.2017

Ilmoittauduin tähän hajutestiin jo ennen polvileikkaustani. Luulin, että olisin jo hajutestin aikoihin kunnossa. Mutta onnuinkin edelleen pahasti ja käytin kävelysauvoja.

Hajutestiin kuitenkin lähdin reippaana 2.12. Jarmon ja Mokan kanssa.
Keli oli liukas ja märkäkin. Mokka oli ihan täpinöissään. En ollut ehtinyt harjoitella kuin pari kertaa laatikoita kotona ja niissäkin harjoituksissa Mokka vain talloi ja viskeli laatikoita ympäriinsä. Kiireessähän tunnetusti ei mikään onnistu. Lisäksi hajutestissä 2. luokassa on häiriöhajuja ja niitäkin ehdin harjoitella vain 2 kertaa. Yleensä en pahemmin käytä häiriöhajuja harjoituksissani. Mikä on toki ollut virhe tai puute. Tästälähin käytän ;)

Testipaikan odotusalueella Mokka oli ihan sekaisin ja veti joka hajun ja koiran perään. Lähelle oli tehty kaksi harjoituspiiloa laakerinlehtihajulla ja ne Mokka löysi hienosti. Tämä loi minuun hieman uskoa. Mutta oletin silti Mokan vain viskelevän laatikoita ympäriinsä ja ilmaisevan varmaankin häiriöhajuja.

Olimme yhdeksäntenä etsinnässä, joten jouduimme odottelemaan kaiken kaikkiaan pari tuntia vuoroamme. Jarmo oli mukana auttamassa, koska en olisi pystynyt kävelysauvan kanssa kiipeämään pitkiä ja liukkaita rappusia testipaikalle Mokan kanssa. Ja halusin myös Jarmon kuvaavan suorituksemme.

Mokka oli jo kenkiä riisuessani ihan täpinöissään, koska haistoi jo laakerilehden ja tiesi että kohta etsiminen alkaa. Testi oli hyvin suunniteltu ja saimme rauhassa alouttaa. Tosin Mokka ei tuntunut olevan lainkaan rauhallinen. Päätin ottaa yhden kävelysauvan etsintään, jotta pysyisin pystyssä. Kuiskasin Mokalle "haju" mutta ei kuiskaus sitä rauhoittanut, vaan Mokka lähti melkein laukaten liikkeelle ja meinasin ihan kaatua. Onneksi sain tasapainon pidettyä. Mokka lähti siksakaten etsimään eli ei käynyt järjestelmällisesti joka laatikkoa läpi. Annoin Mokan suorittaa etsinnän omalla tavallaan. Sitten Mokka taisi saada hajun metrin päässä laatikoista, koska poistui laatikkorivistöltä sivullepäin (minä jo hermostuin että mitä se alkoi muiden koirien hajuja haistelemaan) ja pian sen jälkeen Mokka ilmaisikin tassuillaan oikean laatikon. En heti nostanut kättäni, koska halusin varmistua, ettei Mokka ilmaissut häiriöhajua ja jatka etsintää. Mutta ilmaisu oli niin selkeä, että nostin käteni ja huusin "löytö". Ja siinä se olikin!!! Mokka löysi hajun ja etsi sitä vain n. 24sekuntia, maksimiajan ollessa 3minuuttia. Eli melko nopeasti vieläpä. Turhaan minä aliarvioin tuota höpsöä koiruutta. Tai ehkä aina aliarvioin itseäni?

Heti suorituksen jälkeen valtava kisajännitykseni purkautui ja vapisin ihan näkyvästi koko kropaltani n. 10 minuuttia. Äänikin vapisi ja meinasin pillahtaa itkuun. Kyyneleetkin jo tulivat silmiini. En vain pääse eroon kisajännityksestä. Tai ehkä parempi nimitys olisi suoritusjännitys. Mutta jännityksistäni huolimatta rakastan nose workin testejä ja kokeita. Ehkä tuo jännitys joku päivä helpottaa.

Muut hajutestiin tulleet tsemppasivat taas ihanasti minua ja oli muutenkin mukavaa keskustella heidän kanssaan nose workista ja sen haasteista sekä säännöistä. Se juuri nose workissa on mukavaa, että kaikki hyväksyvät toisensa. Koira saa olla remmirähjä, haukkua ja ulista, mutta silti sinua ei katsota karsaasti. Ketään ei syrjitä. Tää on vaan ihan mahtava harrastus!

Etsintä alkakoon :)

Täällä haisee laakerinlehti...

Löytö!!!

Mokka sai palkkioksi poron kaularangan.

Toinen kuukausi polvileikkauksesta

5. viikko

Tällä vikolla siirryin kokonaan käyttämään Panadol 500mg tabletteja Panadol 1g sijasta.
Ajattelin, että sitä kautta pääsisin helpommin vähentämään särkylääkettä. Käytin edelleen 1000-2500mg Panadolia/vrk liikkumisen ja kipujen mukaan.

Maanantaina kävelin noin kilometrin lenkin ja olihan polvi sen jälkeen kipeä, mutta olin tyytyväinen itseeni. Käytän edelleen kyynärsauvoja. 
Torstaina uskaltauduin ottamaan koirani lenkille (kuonopanassa tosin) mukaan n. 300 metrin lenkille ja juoksutin sitä takapihalla 10metrin remmissä lenkin jälkeen.
Lauantaina olin ensimmäisellä kauppareissulla leikkauksen jälkeen. Kaupoissa meni noin tunti ja olin sen jälkeen ihan poikki. Kyllpä sitä tulee käveltyä ihan yhdessä kauppakeskuksessakin. Eipä sitä kävelyn määrää tajuakaan silloin kun on kunnossa. Tuleepahan shoppailtua nyt vähempi kun ei jaksa hengailla ;) 

Sunnuntaina olikin isänpäivä ja tein sen kunniaksi kanavoileipäkakun ihan itse ja koristeetkin tein itse. Hyvää oli ja kädetkin kestivät hyvin valmistuksen :)

Pallon noutaja

Juoksentelua takapihallamme

Isänpäivävoileipäkakku

 

Dessa ja Viivi relaa :)

6. viikko

Tällä viikolla säryt ovatkin kovasti vähentyneet ja käytänkin enää n.100mg Panadolia vuorokaudessa :)

Vihdoinkin odottamani fysioterapiakäynti :) Käyn siis Malmilla kunnallisella fysioterapeutilla Peijaksen ortopedini lähetteellä. Sama fysioterapeutti auttoi minua jo ennen leikkauksia vahvistamaan polvia ja lonkkia sekä ensimmäisen polvileikkauksen yhteydessä kävin hänen luonaan 7-10 kertaa, kunnes polvi oli kunnossa. Minulla on niin mahtava fysioterapeutti, kannustava ja rohkaiseva, mutta silti sopivasti motivoiva ja vaativa.
Fyssarille meno jännitti hieman, koska halusin kovasti tietää olinko kuntouttanut tarpeeksi hyvin polveani ja mikä sen suoristus- ja koukistusaste nyt olisi. Fyssarin mukana oli opiskelija (olin antanut opiskelijalle luvan ollaläsnä). Heti aluksi tehtiin mittaukset. Polveni taipui 85 astetta ja ojentui -10 astetta. Eli etenkin taipumisessa on edistytty, kun sairaalassa se taipui vain 70 astetta. Olin tästä todella iloinen, koska pelkäsin kovasti joutuvani taas narkoosimanipulaatioon, jos ei polvi kuntoutuisi riittävän nopeasti. Fyssarini manipuloi polveani ja antoi minulle kevyitä harjoitteita, joita voisin tehdä kun on huono päivä ja muutenkin. Kylläpäs taas tuli hyvä mieli :)

Perjantaina vietin työkavereiden pikkujouluja ja jaksoin hienosti istua 7 tuntia. Välillä oikaisin jalan suoraksi sohvalla. Oli ihanaa nähdä työkavereita pitkästä aikaa. 

Taloyhtiön pihalla ulkoilemassa auringossa :)

Suoristus uupuu vielä 10 astetta

7. viikko

Kävin hierojalla jaannoin hänen hieroa molemmat jalkani. Toki leikattua jalkaa hieman hellemmin. Oli kuulemma molemmat jalat tosi piukeena ja muhkuroita täynnä. Kyllä teki hieronta hyvää :) Tuntui oikein kun veri lähti kiertämään ja koko loppupäivän askel tuntui niin kevyeltä.

Torstaina otin influenssarokotteen. Leikkauksen takia en uskaltanut ottaa sitä aikaisemmin, mutta nyt ajattelin että kestän mahdolliset jälkiseuraukset rokotuksesta. Eipä siitä mitää flussaa edes tullut. 

Ostin talvikengikseni uudet Eccon core-tex lenkkarit, jollaiset minulla on aikaisemminkin ollut. Ne ovat siis ihan tavalliset vedenkestävät lenkkarit, ei oikeasti talvikengät. Mutta kun nämä Helsingin talvet ovat nykyisin aika vähälumisia. Jos sitä lunta sattuisi jossain vaiheessa enempi tulemaan, niin ainahan voin ne talviekngät sitten ostaa.

Sain vihdoinkin akvaarionkin pestyä mieheni avustamana. Vaihdoimme siis vettä ja putsasimme sisäsuodattimen. Akvaarioni on n. 325l. Ostimme sinne myös uusia kasveja. Kyllä nyt on hieno akvaario :)

8. viikko

Kävin taas fysioterapeutin luona ja tällä kertaa koukistus oli jo 90 astetta, mutta suoristus oli edelleen -10. Eli nyt pitää panostaa enempi tuohon suoristusten harjoitteisiin. Haava on kuulemma alkanut hyvin joustaa haavajumpan ja rasvauksen avulla. Polvi ei suoristu, koska se on niin turvoksissa kokoajan ja fyssarini kehottikin tihentämään kylmäpussien käyttöä. Joten ostin nyt apteekista jo kolmannen kylmäpussin pakastimeen. Fyssarini uskoo minun pyöräilevän kesään mennessä ja pääsevän töihin tammikuussa. Niin toivon minäkin.

Sain valmiiksi 200 palasen palapelin, jonka sain äidiltäni sairaslomalahjaksi. Reilu viikko sen tekemisessä meni ja se peitti melkein koko keittiönpöydän. Jalkapalat kun väsäsin sitä jopa tuntikausia välillä. Isojen palapelien teko on niin hauskaa :)

Pojallani oli tällä viikolla itsenäisyyspäivän tanssit, kun hän on 4. luokalla. He kävivät tanssimassa Finlandiatalolla sekä koululla meille vanhemmille. Kyllä on komea poika ja ylpeä äiti :)

Sunnuntaina kävin Nose work 2.luokan hajutestissä koirani Mokan kanssa. Olin ilmoittautunut siihen jo ennen leikkausta enkä tajunnut olevani vielä näin kipeä h-hetken tullessa. Mieheni oli tietysti mukana kun hän toimii kuskina, onneksi testi oli Helsingissä. Kaikenkaikkiaan siellä meni yli 4 tuntia ja jalkani olivat ihan muussia sen jälkeen. Keli oli lumi-loska-jää-sekoitusta ja odotusalue oli todella mäkinen. Ja koirani Mokka on oikein reaktiivinen höyryveturi. Voitte kuvitella miten vaikeaa sitä oli pidellä liukkaalla kelillä ja ympärillä kolmisenkymmentä koiraa. Hyvin lopulta kaikki meni ja Mokka läpäisi testin eli löysi 2-luokan laakerinlehtihajun 12 laatikon joukosta. Meinasin tosin kaatua kesken etsinnän , kun Mokka lähti niin vauhdilla laukkaamaan kesken etsinnän :) Minullahan oli käytössä yksi kävelysauva, mutta ei siitä paljoa ole apua Mokan kanssa. Testipaikka oli siis sisällä. Olin todella onnellinen meidän suorituksesta :)

Taitava Mokka poroa syömässä :)

Muhis tanssiaisten jälkeen <3