Nyt teki vain kovasti mieli kirjoittaa jotain blogiin, vaikka en edes tiedä mistä kirjoittaisin.
Tuossa juuri vaihdoin akvaarion veden ja selkä hieman kipeytyi, syynä myös tämä runsasluminen talvi, joka aiheuttaa ontumista epätasaisella maalla. On kyllä kaunis sää tällä hetkellä Helsingissä. Aurinko paistaa ja maa on lumesta valkoisena. Pakkastakin -19 astetta, mutta ei tuule lainkaan. Mokalla tosin jäätyy tassut tuolla säällä, joten lenkit on pidettävä lyhyinä.
 |
| Talvikuva terassilta otettuna |
Tuli paljon tunteita pintaan, kun siivosin aamulla huoneeni kaappeja. Siellä tuli paljon muistoja vastaan. Niin huonoja kuin hyviä. Ihania vanhoja valokuvia lapsista ja tutuista :)
 |
| Vanha artikkeli JHL-lehdestä n. v.2002 |
Olen miettinyt useinkin jos alkaisin kokemusasiantuntijaksi. En haluaisi tehdä sellaista rahasta, vaan silloin tällöin kävisin ilmaiseksi kertomassa elämänkokemuksistani ihmisille, jotka ovat kokeneet saman ja juttelisin heidän kanssaan. Aiheita olisi monia, mm. koulukiusaaminen, masennus/mielenterveysongelmat ja siitä selviäminen, krooninen sairaus, lapsen menetys,...
Jotenkin sitä vain haluaisi auttaa muita samassa tilanteessa olleita ihmisiä. Haluaisin kertoa ihmisille, että vaikka elämä olisi kuinka vaikeaa, niin siitä on mahdollista selviytyä ja kertoisin kuinka itse selviydyin. Ehkä jonain päivänä rohkaistun... Täytyy ensin käydä kuuntelemassa joitain kokemusasiantuntijoita, jotta tiedän minkälaista hommaa se on. Varmasti rankkaa, mutta antoisaakin.
Pääsin Kelan kuntoutukseen (alaraajojen nivelrikot-ryhmä). Kuntoutus kestää 3vk (3 x ma-pe).
Odotan jo kuntoutusta, siellä on varmasti hauskaa ja saa taas tavata uusia ihmisiä ja ehkä saan jotain uutta tietoakin, josta voisi olla hyötyä.
Oikea rikkolonkka on alkanut jo hieman vaivata öisinkin. Ei ihan joka yö, mutta monta kertaa viikossa. Lonkkani tavallaan lukkiutuu ja joudun venyttelemään sitä keskellä yötä. Päivisin se kipuilee joka askeleella, mutta syön vain harvoin Panadolia kipuihin. Talvi on rankinta aikaa kun maa on epätasainen. Kyllä se tästä päivä kerrallaan elellen. Yritän hiljalleen alkaa hyväksymään sen tosiasian, että lonkkaleikkaus lähenee. Vaikka yritänkin sinnikkäästi kieltää koko asian mielestäni. Se on vaan niin iso leikkaus ja siitä toipuminen on henkisesti ja fyysisesti rankkaa.
Viikon päästä on viikon mittainen vuosiloma. Mitähän sitä tekisi lomalla? En ole suunnitellut yhtään mitään. Menen ihan fiilispohjalta. Voi kun olsisi tällainen ihana ilma.
Odotan jo hieman kevättä, vaikka talvesta pidänkin. En malta odottaa, että näen kuinka paljon kasveja nousee maasta. Istutin syksyllä monta sataa siementä, kun ajattelin etteivät ne kuitenkaan idä. Ja jos ne itävätkin, niin silloin saan luovuttaa paljon kukkia tutuille! Voi tätä puutarhahöperyyttä. Tällä hetkellä ei puutarhassa voi muuta tehdä kuin lapparoida lumipolkuja pitkin pihaa. Nyt lähden tekemään makarooni laatikkoa. Heippa!
 |
| Kesä 2018 |
