Olin alaraaja-nivelrikkoisten toisella kuntoutuskurssilla Karjalohjalla ma-pe 19.-23.8.2019.
Mieheni heitti minut taas aamusta autolla paikan päälle ja ehtisin hyvin aamupalallekin. Ihanat kurssikaveritkin pääsivät paikalle rankkasateesta huolimatta. Oli mukava nähdä kaikkia 9 kurssilaista puolen vuoden jälkeen. Aivan mahtava ja huumorintajuinen ryhmä meitä on.
Aamu alkoi heti lääkärin ryhmätapaamisella ja sitten oli jo tasapainoharjoittelun vuoro.
Tällä kertaa olin varannut itselleni oman huoneen, koska olin niin huonossa kunnossa kun nilkkani alkoivat pari kuukautta sitten kipuilemaan. Niissä on pahat kulumat eli nivelrikkoa. Tavoitteenanihan tälle kuntoutukselle oli se, etten joutuisi vielä tänä vuonna lonkkaleikkaukseen. Nyt lisäsin saman tavoitteen nilkoistani eli en halua vielä tänä vuonna nilkkaleikkauksiinkaan.
Katsotaan kuinka käy.
 |
| Maanantain ohjelma |
 |
| Iltaisin nostin jalat hieman korkeammalle ja luin kirjaa |
Liikuntaa oli mielestäni aika sopivasti jokaiselle päivälle kuten luentojakin. Pelkäsin kovasti nilkkojeni puolesta, mutta en tarvinnut edes Buranaa iltaisin, selvisin ihan panadolilla koko kuntoutuksen ajan. Ilmeisesti osasin säästellä kipeimpiä niveliä oikein liikuntatuokioiden aikana. Olin kyllä nyt huonommassa kunnossa kuin puoli vuotta sitten, mutta pystyin osallistumaan kaikkiin liikuntatuokioihin. Kävin myös Päiväkummun omalla rannalla uimassa. Siellä on pitkä laituri hiekkarantoineen. Vesi oli sopivan lämmintä.
Kuntoutusohjelmaan sisältyi tällä kertaa 3 erilaista vesiliikuntatuokiota sisäuimahallissa. Vesijuoksu, vesijumppa ja vesijumppa patukoilla. Vesiliikuntatuokiot on suunniteltu nimenomaan nivelrikkoisille, mutta ne olivat silti tehokkaita. Fysioterapeutit antoivat aina vaihtoehtoliikkeitä jos jokin liike tuntui hankalalta. Vaihtoehtoliikkeitä sai kaikilla muillakin liikuntatunneilla.
 |
| Päiväkummun oma uimaranta |
 |
| Metsäpolku |
 |
| Sieniäkin löytyi |
Kävimme myös ryhmänä sauvakävelyllä läheisessä metsikössä, jossa oli hyvät metsäpolut. Luonnonrauha on ihmeellistä ja metsässä mieli lepää. Kävin myös yksinäni metsäkävelyllä, söin mustikoita ja löysin muutaman sienenkin. Nautin paljon siitä, kun kaikki toiminta oli ohi ja oli käyty syömässä ja sitten oli sitä omaa aikaa. Kävin usein kävelyllä yksin ja välillä jonkun ryhmäläisenkin kanssa. Ihanaa kun ei ollut mitään velvoitteita viikon aikana. Ruoka oli aina valmiina, ei tarvinnut siivota eikä ulkoilutella koiraa (vaikka siitä pidänkin). Eikä tarvinnut käydä töissä. Ilmeisesti juuri sen takia jalkani kestivätkin niin hyvin, kun ei ollut työpäivää takana. Työpäivän jälkeen liikunta on kuitenkin aika rankkaa, mutta täällä kuntoutuksessa useakin liikuntatuokio päivässä sujui oikein hyvin.
 |
| Ulko-oveni edessä oli kaunis hortensia |
Meillä oli myös maksullinen kehonkoostumusmittaus ( ei ollut pakollinen). En ollut aikaisemmin ollut sellaisessa kehonkoostumusmittauksessa, jossa saa pajon tietoa mm. lihasten painosta, omasta tasapainosta, metabolisesta iästä ikä jne. Se oli mielenkiintoinen testi ja olin ihan tyytyväinen tuloksiin. Yllätyin siitä, että tulosten mukaan seison suorassa kun luulin seisovani kovasti vinossa. Testin mukaan olisi hyvä saada lisää lihaksia. Siinä olen samaa mieltä.
Fysioterapeuttien ja ravitsemusterapeutin tunnit olivat hyödyllisiä, opin taas monta uutta asiaa.
Virkistyin kurssin aikana etenkin henkisesti. Tuntui, että jaksan taas tätä sairauttani eli moninivelrikkoa ja sen tuomia vaikeuksia paremmin. Eihän kuntoutus fyysisesti paranna, mutta sen kautta voi löytää uusia harrastuksia ja oppia uusia keinoja kivunhallintaan. Oli se sitten ravitsemuksen, liikunnan tai henkisen jaksamisen kautta. tai miksei kaikki yhdessä.
Joulukuussa on sitten seuraava kuntoustuskurssi. Sitä ennen minulla on tavoitteena käydä jonkin verran salilla tai aloittaa uinti. Suosittelen vahvasti hakemaan erilaisille kuntoutuskursseille!
