Jos metsään haluat mennä nyt...
Oi, kyllä olen halunnut jo pitkän aikaa. Ensin vain piti kuntouttaa vatsa leikkauksesta ja sitten annoin nivelrikkoisten nilkkojen hetken toipua. Mutta nyt tuntui olevan oikea aika sienimetsälle. Mieheni kysyi haluaisinko kyseisenä lauantaina lähteä metsälle, ja niin me lähdettiin. Tarkoitus oli ottaa koiramme Mokka mukaan, mutta Mokan tassu oli hieman kipeä kostean syksyn seurauksena (atopia+tassutulehdus), joten Mokka joutui jäämään tällä kertaa kotiin.
Automme suuntasi kohti Sipoonkorpea ja päätimme etsiä uuden sienestysreitin. Tietysti valitsimme vahingossa vaikeakulkuisen reitin ja väistelimme märkiä ojia sekä kiipeilimme heti alkumatkasta nousevia polkuja pitkin, niin että ihan puuskutin hengästyneenä. Mutta sitten jo ensimmäisten 10 minuutin aikana pilkisti ensimmäiset suppilovahverot maasta ja väsymys loppui siihen ja sienihulluus heräsi. Onneksi olin ottanut Goretex-lenkkarit jalkaani, metsässä oli todella märkää! Olimme valinneet juuri oikean reitin, sieniä tuntui putkahtelevan sieltä täältä ja välillä seisoimme vahingossa niiden päälläkin. Vaaleaorakkaitakin löytyi iso määrä, etenkin mieheni bongasi niitä hyvin. Muutaman tatinkin näin, mutta jätin ne suosiolla poimimatta, sillä vatsani on aika herkkä tattien sienisokerille. Oranssirouskujakin löytyi iso ryhmä, mutta en tällä kertaa poiminut niitä. Halusin ensin kotona varmistua niiden lajista. Ensi kerralla uskallan jo poimia ne.
 |
| Mörrimöykky metsässä |
 |
| Oranssirouskuja |
Löysimme myös paljon erilaisia kääpiä. Olen todella huono tunnistamaan erilaisia kääpiä. Nämä mustat käävät olivat todella erikoisen näköisiä. En löytänyt niitä edes netistä/sienikirjoista. |
| Erikoinen kääpä |
Samoilimme metsässä vajaan kahden tunnin ajan ja sitten lähdimme kotimatkalle. Minä onnellisena pieni korillinen ja kassillinen sieniä saaliinani! En meinannut malttaa lähteä pois lainkaan. |
| Kaunis sammaleinen kanto |
Kotona tein heti kermaista vaaleaorakaskastiketta perunoiden kera. Hain omalta pihalta muutaman ruohosipulin mausteeksi. Kylläpäs se olikin hyvää. Yllätyin miten mietoja orakkaat ovat, olin aiemmin löytänyt niitä vain muutaman. Joten en ollut koskaan tehnyt kastiketta pelkistä orakkaista. Pidän orakkaiden napakasta koostumuksesta. Oletan, että moni ei pidä, koska kukaan muu ei tuntunut poimineen niitä metsässä.
 |
| Vaaleaorakkaita |
 |
| Suppilovahveroita |
 |
| Kastike orakkaista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti