Lonkkani on nyt kivuton 6.4.2021
Oikea lonkkani leikattiin Porvoon sairaalassa spinaalipuudutuksella. Juttelin leikkauslääkityksestä anestesialääkärin kanssa etukäteen, koska voin usein pahoin leikkauksen jälkeen. Päädyimme tavalliseen puudutukseen ja tablettimuotoiseen lääkitykseen, koska en halunnut katetria. Vaihtoehtona olisi ollut leikkauksen jälkeinen kipulääkitys epiduraalin kautta, mutta siihen olisi vaadittu katetrin laitto. Lonkkani leikkasi Kari Salo, taitava ortopedi.
Menin Porvoon sairaalaan klo 10 ja pääsin leikkaukseen klo12.17. eli tuolloin aloitettiin esilääkitys yms. Minulle jouduttiin antamaan useaan kertaan rauhoittavaa, koska tärisin niin kovasti koko kropastani hampaita myöten ennen leikkausta. MInulle tulee aina valtava horkkatärinä ennen leikkauksia. Kai se on jotain sisäistä jännitystä, koska en kuitenkaan koe jännittäväni sitä niin paljon. Olin pyytänyt humautuksen, mutta olin silti ajoittain hereillä leikkauksen aikana. Anestesiahoitaja jutteli kanssani leikkauksen aikana. Välillä torkahtelin. Pääsin heräämöön klo14.44. eli koko leikkaus valmisteluineen ja hakasten laittoineen kesti n. 2h. Menetin kuulemma leikkauksessa hieman normaalia enemmän verta, 450ml, mutta se ei vaikuttanut vointiini. Tosin arven päällä olevaa lappua piti vaihtaa useammin.
Osastolle pääsin klo 16.40 ja huoneessa oli minun lisäksi 2 muuta lonkkaleikkauksessa ollutta henkilöä. Leikkauspäivä sujui ihan hyvin pienillä kivuilla, koska leikkauslääkitys vaikutti vielä. Mutta ensimmäinen yö oli kivulias. Pyysin 2-3h välein lääkettä ja klo 05 olin käyttänyt kaikki lääkkeet ja minulle sanottiin että seuraavan annoksen saisin vasta aamupalalla. Eipä siinä sitten paljoa nukuttukkaan. Tekstailin yöllä mieheni kanssa, jotta sain jotain muuta ajateltavaa. Aamupala ja lounas eivät pysyneet sisälläni, koska voin pahoin. Sain lounaan jälkeen kielen alle laitettavan pahoinvointilääkkeen ja se auttoi. Päivällinen sujui jo hyvin. Kivutkin olivat hallinnassa ja fysioterapeutti kävi jumppauttamassa minua. Seuraavana päivänä mieheni haki minut kotiin autollamme ja kotimatka tuntui pitkältä ja kivuliaalta. Kotona lepäsin hetken keittiön tuolilla ja kipusin sitten reippaasti rappuset yläkertaan makuuhuoneeseemme. Aiempien polvileikkausten jälkeen olin niin kipeä ja voimaton etten kyennyt päivittäin kulkemaan yläkertaan, joten nukuin ensimmäisen viikon poikani huoneessa alakerrassa. Mutta tämä lonkka oli paljon kivuttomamapi ja vointini oli parempi, joten kykenin kävelemään eestaas 15 rappusta päivittäin.
Ensimmäisen viikon ajan söin Targiniqia ja toisen viikon panadolia ja sen jälkeen en olekaan syönyt kipulääkkeitä reiluun kahteen viikkoon. Ensimmäisen viikon aikana suurin ongelma oli lääkkeistä johtuva ummetus, mutta onneksi se meni ohi kuitupitoisella ruokavaliolla (leseet, luumut, nestettä yms.) sekä ummetuslääkkeillä. Lonkkaan ei satu, mutta pohjelihas on välillä piukea. Ensimmäisen viikon jälkeen mieheni haki rollaattorin apuvälinelainaamosta, koska nivelrikkoinen olkapääni ja kädet kipeytyivät kyynärsauvoista. Myös rikkonilkat alkoivat kipeytymään kun kävelymatkani pidentyivät yli kilometrin mittaisiksi. Joten päätin että kävelen aina max. 1km kerrallaan, jotta säästelisin muita niveliäni. Päivän aikana kävelen 2-3kilometriä. Huomenna 7.4. leikkauksesta on tasan 5 viikkoa. Pystyn tekemään kaikki jumppaliikkeet, jollaisia en pystynyt tekemään ennen lonkkaleikkausta. Yllättävän nopeasti lihaksisto kuntoutuu, tosin välillä huomaan jumpanneeni liikaakin ja se kostautuu iltaisin lihaskipuina.
Tällä hetkellä suurin haasteeni on opetella kävelemän ilman ontumista, koska olen ontunut jo n.15 vuoden ajan. Lisäksi nuo nivelrikkoiset nilkat ja kädet tuovat oman haasteena. Ensi viikolla pääsen työpaikkafysioterapeutin luo ja hän katsoo miten kävelyni sujuu. Porvoon sairaalassa kehoitettiin varaamaan fysioterapiakäynti 5vk päähän leikkauksesta. Lisäksi pääsen tämän viikon perjantaina hierojalle, niin saan kipeän selkäni paremmaksi. Uusi asento koko kropassa vaatii aikaa. Olen aloittanut pihallani jo kevätsiivoukset, mutta se on vähän hankalaa kun en saa vielä kumarrella, koska se on kiellettyä ensimmäisen 6vk ajan. Käytän siis pitkiä oksasaksia. Olo on hyvä kun pääsee hiljalleen normaaliin arkeen. Sairaslomaa sain 3kk, kuten olin toivonutkin eli töihin palaan vasta 5.6. Siinä ajassa ehtiikin jo tapahtua huimaa edistystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti