Paragangliooma
Feokromosytooma on lisämunuaisen ytimen kasvain, mutta voi joskus sijaita lisämunuaisen ulkopuolellakin. Se on yleensä hyvänlaatuinen (90%). Se voi myös käyttäytyä syöpäkasvaimen tavoin ja lähettää etäpesäkkeitä. Lisämunuaisen ulkopuolisia feokromosytoomia kutsutaan paraganglioomiksi. Ne ovat useammin perinnöllisiä (n.40%). Kasvaimessa syntyy stressihormoneja, tärkeimpinä noradrenaliini ja adrenaliini. Niitä kutsutaan katekoliamiineiksi. Taudin oireet johtuvat pääosin näistä hormoneista. Minulla paragangliooma eritti noradrenaliinia.
Paraganglioomasta/feokromosytoomasta puhuttaessa ei yleensä puhuta "hyvänlaatuisista ja pahanlaatuisista kasvaimista" (benign/malignant), vaan etäpesäkkeitä lähettävistä ja ei etäpesäkkeitä lähettävistä kasvaimista eli metastatic/ non metastatic. Koska nämä kasvaimet voivat alkaa milloin vaan lähettämään etäpesäkkeitä, vaikka alkuperäinen kasvain olisikin poistettu vuosia sitten.
Minulle tehtiin geenipaneelitutkimus, jossa tutkittiin n. 14 eri geeniä (mm. NF1, MEN1, SDHB ja VHL). Tulos oli onneksi negatiivinen, joten lapsia ja vanhempiani ei siten tarvinnut testata.
Katekolihormonit
Katekolihormonit säätelevät erilaisia verenkiertoon ja aineenvaihduntaan liittyviä tapahtumia elimistössä. Niiden vaikutuksesta verenpaine nousee, vapinaa, sydämen syke kiihtyy, suoliston toiminta hidastuu, aineenvaihdunta vilkastuu ja veren sokeripitoisuus suurenee. Niitä kutsutaan ns. "taisteluhormoneiksi", koska niitä erittyy erityisesti vaaratilanteissa, jolloin ihminen valmistautuu puolustautumaan ja pakenemaan. Jos niitä erittyy liikaa, syntyy monenlaisia epämiellyttäviä oireita.
Oireet
Paraganglioomassa ja feokromosytoomassa oireet voivat vaihdella hyvin paljon eri ihmisten välillä. Korkea verenpaine, hikoilu, kohtauksittainen päänsärky, kasvojen voimakas punoitus, sydämen nopealyöntisyys ovat yleisiä oireita. Lähes kaikilla potilailla verenpaine on korkea jatkuvasti tai kohtauksittain. Erilaiset kohtaukset ovat tunnusomaisia. Kohtauksen aikana verenpaine nousee, sydän hakkaa, kova päänsärky, hikoilu ja ahdistuksen tunnetta. Kohtaus voi mennä itsekseen ohi tai potilas voi joutua ensiapuun hoitoon. Kohtauksen voi laukaista monenlaiset tekijät, kuten lääkkeet, leikkaus, synnytys, tapaturma, tai fyysinen/psyykkinen rasitus.
Itselläni verenpainetauti alkoi ensimmäisen polven tekonivelleikkauksen yhteydessä eli paragangliooma reagoi leikkaukseen. Pyörtyilin sairaalassa ja kotona sekä laihduin 4kg pahoinvoinnin ja heikotuksen takia. Myös päänsärky oli kova. En pystynyt kunnolla edes seisomaan/kävelemään. Lopulta sain verenpainelääkityksen ja oireet laantuivat ja ihmettelin miten tekonivelleikkaus voi aktivoida verenpainetaudin. Jokaisen tekonivelleikkauksen jälkeen olen voinut pahoin ja pyörtyillyt paragangliooman takia. Pyörtyilyä on myös tapahtunut muutenkin.
Syyt ja taudin toteaminen
Paragangliooman/feokromosytooman syitä ei tarkkaan tunneta. Ne ovat harvinaisia kasvaimia, 4-5 tapausta miljoonaa kohden vuodessa. Kasvaimen koko vaihtelee muutamasta senttimetristä ison pallon kokoiseksi. Oireet vaihtelevat paljon eri ihmisillä ja siksi tautia on vaikea todeta. Kasvain löydetäänkin usein vahinkolöydöksenä muiden tutkimusten yhteydessä. Tauti todetaan usein verikokeella (mm. määrittämällä kertanäytteestä seerumin katekoliaamiinit (S-MetNor) sekä kasaimen kuvantamisilla (mm. tt-kuva, magneettikuva tai PET-tt).
Minulla tauti siis löydettiin sattumalta kuvantamisissa ja minulle tehtiin TT-kuvaus, magneettikuvaus, PET-tt kuvaus, lukuisia verikokeita, 24h virtsankeräys ja lopulta myös biopsia eli koepalanäyte otettiin endoskooppisessa tutkimuksessa. Ja näiden kaikkien testien tuloksena minulla todettiin paragangliooma.
Ensisijainen hoito paraganglioomassa on leikkaus, jos se vain on mahdollista ja siksi minulta leikattiin kasvain kiireellisesti pois. Jotta leikkaus olisi turvallinen, niin ennen leikkausta tulee aina aloittaa alfasalpaajalääkitys tasaamaan verenpainetta ja monilla aloitetaan myös beetasalpaajalääkitys sydänoireilun vuoksi. Minulla aloitettiin ensin alfasalpaaja ja parin viikon kuluttua myös beetasalpaaja.
Suomessa paragangliooman ja feokromosytooman hoito on keskitetty yliopistosairaaloihin. Minua hoidetaan Meilahden sairaalassa, mutta leikkaus tapahtui Jorvin sairaalassa. Sairaaloissa on aina tiimi asiantuntijoita, jotka hoitavat potilasta.
Suomen Endokrinologiayhdistyksen sivulla on hyvä artikkeli paraganglioomasta ja feokromosytoomasta. Olenkin käyttänyt sitä tässä yhtenä tietolähteenä.
Vertaistuki
Paraganglioomasta löytyy aika vähän tietoa suomenkielisiltä sivustoilta, mutta englanninkielistä materiaalia onkin sitten enemmän mm. luentoja ja tutkimuksia. Tämän sairauden kanssa on aika yksin, koska vertaistukea on hankala saada, koska sairaus on niin harvinainen. Mutta onneksi olen löytänyt facebookin kautta niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin paraganglioomaa sairastavia ja sitä kautta olen saanut paljon tietoa tästä sairaudesta sekä vertaistukea. Toki läheiset ja ystävät ovat myös paljon tukeneet minua tämän rankan vuoden aikana. Eikä tämä vielä tähän lopu, koska paragangliooma saattaa ilmaantua takaisin vielä vuosienkin kuluttua leikkauksesta. Joten suositus olisi vuosien seurantaan verokokeiden ja kuvantamisten avulla. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin hyvä.