Paragangliooman jälkitarkastus/seurantakäynti 14.10.2024

Hyviä ja huonoja uutisia...

Minulla oli endokrinologin tapaaminen viikko sitten Meilahden sairaalassa ja se oli ensimmäinen tapaaminen heinäkuisen paragangliooma-kasvaimen poistoleikkauksen jälkeen. Ennen vastaanottoa minusta oli otettu verikokeita. Lääkäri kertoi, että kaikki verikokeet olivat normaaleja eli kasvain on poistettu onnistuneesti ja olen täten TAUTIVAPAA paraganglioomasta tällä hetkellä! Ehdin jo hieman iloita kunnes lääkäri jatkoi kertomustaan. Minusta otettiin geenipaneeli eli n. 15 geenin verikoe viime kesäkuussa ja se osoittautui negatiiviseksi eli minulla ei ole kyseisiä geenejä. Mikä oli suuri helpotus. Mutta tämän vuoden aikana geenipaneeliin on lisätty MEN4-geenitutkimus, joten se otetaan nyt minultakin. Ja lisäksi patologin mukaan kasvainnäytteessäni SDHB jäi negatiiviseksi, joten minulta ilmeisesti otetaan vielä geenitesti SDHX-alueelta.

Eikä tässä vielä kaikki! Lääkäreiden mukaan minun 3,4cm kokoinen kystissolidi struumakyhmy vasemmassa kilpirauhaslohkossa on kasvanut liian nopeasti (1,5-2cm vuoden aikana), joten se olisi hyvä leikata. Se on oireeton ja siitä otettiin neulanäyte viime kesänä ja todettiin hyvänlaatuiseksi. Mutta lääkäreiden mukaan se voi olla myös pahanlaatuinen nopean kasvun perusteella. Minä tietysti säikähdin kun luulin, että nämä kasvainasiat olisivat nyt jo ohi. Ja taas aloitetaan alusta uuden kasvaimen kanssa sekä geenitestit jatkuu!!!  Pyysin lääkäriltä hieman miettimisaikaa ja hän sanoi, ettei asialla ole kiire. Voimme palata siihen vaikka vasta vuoden kuluttua seuraavassa vuositarkastuksessa.

Minulle on luvattu 3 vuoden seuranta HUS:lla endokrinologian yksikössä. Kerran vuodessa olisi verikokeet ja 3 vuoden kuluttua PET-TT-kuvaus.

Jäin miettimään tätä kaikkea ja olin tietysti tyytyväinen , että minun tilaani seurataan tarkasti ja ollaan valmiita erilaisiin toimenpiteisiin ja testeihin. Mutta toki ahdistuin hieman tuosta syöpäepäilystä ja nukuin seuraavan yön huonosti. Sitten päätin mennä leikkaukseen alkuvuodesta tai ainakin leikkausjonoon. Enhän tiedä miten pitkä jonotusaika on. Tietysti menin netistä lukemaan kilpirauhasen kasvaimista. Ei ole kovin harvinaista, että kilpirauhasen kasvain onkin pahanlaatuinen, vaikka se on ensin todettu hyvänlaatuiseksi.

Syksyinen pihani

Sienimetsään-vihdoinkin 20.10.2024

Jos metsään haluat mennä nyt...

Oi, kyllä olen halunnut jo pitkän aikaa. Ensin vain piti kuntouttaa vatsa leikkauksesta ja sitten annoin nivelrikkoisten nilkkojen hetken toipua. Mutta nyt tuntui olevan oikea aika sienimetsälle. Mieheni kysyi haluaisinko kyseisenä lauantaina lähteä metsälle, ja niin me lähdettiin. Tarkoitus oli ottaa koiramme Mokka mukaan, mutta Mokan tassu oli hieman kipeä kostean syksyn seurauksena (atopia+tassutulehdus), joten Mokka joutui jäämään tällä kertaa kotiin. 

Automme suuntasi kohti Sipoonkorpea ja päätimme etsiä uuden sienestysreitin. Tietysti valitsimme vahingossa vaikeakulkuisen reitin ja väistelimme märkiä ojia sekä kiipeilimme heti alkumatkasta nousevia polkuja pitkin, niin että ihan puuskutin hengästyneenä. Mutta sitten jo ensimmäisten 10 minuutin aikana pilkisti ensimmäiset suppilovahverot maasta ja väsymys loppui siihen ja sienihulluus heräsi. Onneksi olin ottanut Goretex-lenkkarit jalkaani, metsässä oli todella märkää! Olimme valinneet juuri oikean reitin, sieniä tuntui putkahtelevan sieltä täältä ja välillä seisoimme vahingossa niiden päälläkin. Vaaleaorakkaitakin löytyi iso määrä, etenkin mieheni bongasi niitä hyvin. Muutaman tatinkin näin, mutta jätin ne suosiolla poimimatta, sillä vatsani on aika herkkä tattien sienisokerille. Oranssirouskujakin löytyi iso ryhmä, mutta en tällä kertaa poiminut niitä. Halusin ensin kotona varmistua niiden lajista. Ensi kerralla uskallan jo poimia ne. 

Mörrimöykky metsässä 

Oranssirouskuja

Löysimme myös paljon erilaisia kääpiä. Olen todella huono tunnistamaan erilaisia kääpiä. Nämä mustat käävät olivat todella erikoisen näköisiä. En löytänyt niitä edes netistä/sienikirjoista.

Erikoinen kääpä

Samoilimme metsässä vajaan kahden tunnin ajan ja sitten lähdimme kotimatkalle. Minä onnellisena pieni korillinen ja kassillinen sieniä saaliinani! En meinannut malttaa lähteä pois lainkaan.

Kaunis sammaleinen kanto

Kotona tein heti kermaista vaaleaorakaskastiketta perunoiden kera. Hain omalta pihalta muutaman ruohosipulin mausteeksi. Kylläpäs se olikin hyvää. Yllätyin miten mietoja orakkaat ovat, olin aiemmin löytänyt niitä vain muutaman. Joten en ollut koskaan tehnyt kastiketta pelkistä orakkaista. Pidän orakkaiden napakasta koostumuksesta. Oletan, että moni ei pidä, koska kukaan muu ei tuntunut poimineen niitä metsässä.

Vaaleaorakkaita

Suppilovahveroita

Kastike orakkaista