Jalkapöydän nivelrikko, tämän kesän vaivana

Uusi vaiva jalkapöydän ulkoreunalla

Oikean jalkateräni ulkoreuna alkoi kipuilla yllättäen kesäkuun alussa ja mielestäni se oli myös vähän turvoksissa. Jouduin ontumaankin päivittäin. Kävin työterveyslääkärillä ja hän diagnosoi minulle pohjelihasjänteen tulehduksen (peroneusjänteen tulehdus). Sain lähetteen fysioterapeutille ja jos ei vaiva menisi ohi muutamassa viikossa, niin pääsisin röntgenkuvaan. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että syy ei ole peroneusjänteen tulehduksessa, vaan väärässä kävelytyylissä eli koska astun jalan ulkoreunalla. Painoa pitäisi siirtää kävellessä enemmän päkiän päälle. Fysioterapeutti näytti minulle kinesioteippauksen ja anotoi kokeiluun lateraalikiilan, joka laitetaan kantapään alle kengän sisälle. Kysyin sekä lääkäriltä, että fyioterapeutilta eikö kipu voisi johtua uuden nivelrikkonivelen kivusta. Kun se mielestäni tuntui sille, mutta molemmat olivat eri mieltä kanssani. Pääsin lopulta röntgenkuviin ja olinkin ollut oikeassa. Eli kivut johtuivat nimenomaan nivelrikosta. TC-nivelessä on pitkälle edennyt nivelrikko, mikä olikin jo minulla tiedossa. MTPI ja V-nivelissä todettiin myös nivelrikkoa, eteniin MTP V-nivelen nivelrako oli kulunut lähes kokonaan pois luukontaktiin saakka. Nivelpinnoilla oli kystaa.MTPI nivelessä lisäksi Hallus Valgus kulma eli vaivaisenluu n. 20astetta eli lievä. myös jalkaterän pikkunivelissä todettiin madaltumaa ja luunokkaa. 

röntgenkuva 14.7.2025

röntgenkuva 14.7.2025

Loppulausuma oli, että varsin merkittävät nivelrikkolöydökset, etenkin MT-V nivelessä, jossa pahin kipukohta on. Lääkäri sanoi, että nyt ei kannata jumpata kipualuetta lainkaan 2 viikkoon ja sitten voi aloittaa taas jalkateräjumpat. menin siis normaalisti töihin edelleen ajoittain ontuen. Onneksi kesäloma alkoi parin viikon kuluttua. 

Tänään alkoi kesäloma ja kivut ovat hieman helpottaneet. Ostin uudet Vikingin kesälenkkarit ja yritän aloittaa niiden käyttämisen hiljalleen. Aloitan tällä viikolla myös jalkateräjumpat. Olen jo viikon yrittänyt kävellä enemmän päkiäpainotteisesti, mutta se tuntuu kipeyttävän molempien jalkojen nilkkoja ja jalkateriä. Pitänee selvästi aloittaa rauhallisemmin. Vasen olkapää (sormet puutuu päivittäin) ja vasen lonkka ovat kipeytyneet ilmeisesti ontumisen takia ja kävinkin tänään loman kunniaksi hierojalla. Taitava hieroja Tikkurilassa, Sari Skogster. Hän sanoi, että olkapääni, selkäni ja lonkkani olivatkin melko jumissa. kyllä hieronta tekee hyvää.

Mutta nyt on 4 viikon kesäloma ja saan liikkua miten ja milloin haluan ja jumppailen pikkuhiljaa paikan kuntoon! Kuten olen aiemminkin todennut, niin tämä sairaus ei minua voita :)

Ja pienenä kevennyksenä jos muistatte makuuhuonekurkkuni eli kasvihuonekurkun. Se voi oikein hyvin ja tuottaa edelleen suuria kurkkuja joka viikko. Piahllakin olen jaksanut käydä kukkia hoivailemassa joka päivä. Mukavaa kesää kaikille!

kasvihuonekurkku Baby F1 2.7.25

Babyssa on ohuet kuoret

Kesäisiä kukkia pihallani

Talvi on tullut ja maa on luminen

Hyvää Itsenäisyyspäivää, 6.12.2024!

Ulkona on ihana sää, luminen maa, rauhallista ja kaunista. 

Eilen töiden jälkeen kävimme saunassa ja sitten iski kauhea väsymys ja menin 3h päikkäreille. Lähdin sitten lenkille keskellä yötä koirani Mokan kanssa. 

11v Mokka yölenkillä

Oli ihanan hiljaista eikä tullut ketään vastaan kävelyllämme, saatiin kulkea ihan omassa rauhassamme pitkällä remmillä. Lumi on niin kaunista puiden ja pensaiden oksilla. Eikä lunta ole liikaa. Liika lumi kipeyttää nilkkani kun jalkapohja joutuu tällöin tasapainoilemaan enemmän. Tällä alueella on paljon rusakoita ja ne ovat liikkeellä öisin ja toki päivisinkin. 

Olen voinut viime aikoina ihan hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Särkylääkkeitä en käytä edes joka viikko. Tosin oikea nivelrikkoinen peukaloni on alkanut tämän syksyn aikana oireilemaan usein särkynä. Sitä saattaa särkeä muutaman vuorokauden yhtäjaksoisesti. Olen pohtinut peukalotuen hankintaa. Työterveyteenkin otin peukalon takia yhteyttä syksyllä, mutta sieltä neuvottiin vain särkylääkettä ja kipujen jatkuessa leikkausarvioon hakeutumista. No, niin pitkällä ei onneksi tämän vaivan kanssa vielä olla.

Otin yhteyttä muutama viikko sitten neuroendokriiniseen lääkäriini ja hän laittoi lähetteen Jorviin kilpirauhasleikkausta varten. Lähete meni perille ja nyt odotan kiireetöntä aikaa Jorvin lääkärin vastaanotolle, jotta pääsisin vasemman kilpirauhaseni struumaleikkaukseen. Olen lukenut paljon tietoa netistä ja keskustelupalstoilta, joten olen varustautunut kaikkiin vaihtoehtoihin, jopa kilpirauhassyövän hoitoon. Toki toivon, että kyseessä on hyvänlaatuinen kasvain enkä joutuisi turvautumaan kilpirauhaslääkkeeseen (tyroksiini) leikkauksen jälkeen. Mitään oireilua minulla ei ole edelleenkään 3,5cm kokoisesta kasvaimestani. Kilpirauhasleikkaukseni ei ole kuulemma kiireellinen syöpäepäilystä huolimatta. Ja jono on ilmeisesti pitkä tällä hetkellä. Saan sitten kuulla leikkausjonon pituuden ja muut tarkemmat tiedot tulevasta leikkauksesta kun tapaan Jorvin lääkärin. Olisi mukavaa jos leikkaus olisi ennen kesää kun viime kesä meni leikkausta jännittäessä ja siitä toipumisessa.

Mietin viime viikolla saisinko mennä luovuttamaan verta nyt kun paragangliooma on leikattu ja olen kuntoutunut hyvin leikkauksesta. Olen ollut ahkera verenluovuttaja viime vuosina. Veripalvelusta sanottiin, että leikkauksen ja verenluovutuksen välillä tulee olla muutama kuukausi minun oman vointini turvaamiseksi. Koska minun tulevan kilpirauhasleikkauksen ajankohtaa ei vielä tiedetä, niin en voi nyt luovuttaa verta. Eli kun saan tietää leikkauksen ajankohdan, niin sitten voin suunnitella ajankohdan verenluovutukselle. He tarvitsisivat vertani, koska veriryhmäni on O negatiivinen eli ns. hätäveri, joka sopii kaikille. 

Vatsan alue tuntuu nyt ihan hyvältä ja vatsalihaksetkin toimivat jo normaalisti. Viikoittainen ohjattu Nivelyhdistyksen niveljumppa vahvistaa mukavasti vatsalihaksiani. Leikkauksesta on nyt 5kk aikaa. Haava on parantunut hyvin ja leikkausjälki on siisti. Tosin ihollani kaikki arvet näkyvät hyvin, koska ihoni on vaaleanruskea ja täten haavat näkyvät vaaleina. Kun taas olen huomannut että vaalealla ns. suomalaisella iholla ne ovat yleensä vähemmän näkyviä. Varsinkin tässä alkuvaiheessa arvet vielä punoittavat, myöhemmin ne muuttuvat vielä vaaleammiksi.

n.16 cm leikkausarpi

Saunassa käydessä arpi alkaa hieman punoittamaan, mutta se varmaan on ihan normaalia. Olen sinut kaikkien 4 leikkausarpeni kanssa (polvet, lonkka ja vatsa). En häpeä niitä ja aion edelleen käyttää bikinejä uimarannalla, toki suojaan arvet aurinkorasvalla. Eihän niille mitään voi. Mutta ymmärrän toki jos joku haluaa peittää arpensa. Jokainen toimii omalla tavallaan ja jokainen myös käsittelee asiat omalla tavallaan. 

Tässä tämänhetkiset kuulumiseni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Talvi tulossa ja nivelet voivat aika hyvin

Ranteessani on rannekanavaoireyhtymä

Ihmettelin mikä vasenta kättäni vaivaa, kun sormet ja kämmenen alue olivat muutaman kuukauden ajan puutuneet, etenkin iltaisin. Alkoi jo vaivata nukkumistani. Luulin sen johtuvan olkapään nivelrikosta. No, lopulta menin lääkäriin ja sain kuulla, että ranteessani on rannekanavaoireyhtymä eli rannepinne. Jostain syystä hermo on siis joutunut puristukseen ranteessani. Syitä voi olla monia, itse epäilen, että osasyynä voisi olla syksyiset puutarhatyöt, joita olen ahkerasti tehnyt. 

Hoitona siis rannetuen käyttö reilun kuukauden ajan! No, sehän on vaikeaa tällaiselle touhukkaalle ihmiselle. Miten sitä voi rannetuen kanssa muka tiskata ja vaihtaa akvaarion vettä yms. No, olen nyt pitänyt jo 2vk ajan ympäri vuorokauden rannetukea. Olen poistanut sen vain silloin kun sillä olisi vaarana kastua. Osallistun viikoittain niveljumppaan, joten olen nyt joutunut vähentämään siinä käsiin kohdistuvia kuminauha- ja keppijumppaosuuksia, jotta saisin ranteeni paranemaan. Eilen kävin hierojalla ja hieroja hieroi tarkkaan koko käteni ja eritoten ranteesta sormiin. Eiköhän se ranne tästä hiljalleen parane. Vaiva ainakaan ole pahentunut.

Tekonivelleikatut polvet ja lonkka

Leikatut polvet ja lonkka voivat oikein hyvin. Tosin haluaisin vielä hieman lisää liikkuvuutta tuohon 2,5v sitten leikattuun lonkkaan, ehkä vaadin hieman liikaa itseltäni. Tuntuu, että jalkalihakseni ovat vahvistuneet paljon viikottaisen niveljumpan ansiosta. Rappuset kuljen nykyisin aika rivakasti nilkkojen nivelrikoista huolimatta. Ja olen ollut jo yli vuoden lähes kipulääkkeetön. En tarvitse kipulääkkeitä edes joka viikko, välillä en edes kuukauteen syö yhtäkään. Ennemmin säännöstelen liikunnan määrää ja lepään kun jalkoihin sattuu, minulla kun ei yleensä ole lepokipua. Kävelen koiran kanssa päivittäin useamman kilometrin, kesäisin ulkoilutan vielä kissojakin (kuten kuvan Dessaa). Tällä hetkellä kivuliain niveleni on oikea nilkka. Minullahan on molemmat nilkat luukosketuksessa ja niihin on jo luudutusluvatkin, mutta pärjäilen vielä niiden kanssa. Joskus iltaisin joudun turvautumaan kyynärsauvoihin, jos olen liikkunut liikaa päivän aikana. Mutta saan tosiaan olla tyytyväinen tämän hetkiseen tilanteeseen. 2v sitten ennen lonkan tekonivelleikkausta olin jo melkein valmis lähtemään nilkkaleikkaukseen. Nyt sitä ei tarvitse miettiä.

Vapaaehtoistyö

Teen vapaaehtoistyötä Kalliolassa sekä Suomen Nivelyhdistyksessä (mm. Toivo-vertaistukisovelluksessa). Vapaaehtoistyö antaa minulle paljon kun voin auttaa toisia ihmisiä ja keskustella heidän kanssaan erilaisista asioista. Olen itsekin saanut niin paljon tukea ja apua erilaisilta ihmisiltä vuosien aikana etenkin nivelrikkovaivoihini liittyen. Vertaistuki on ihan korvaamatonta. Toinen samassa tilanteessa oleva ymmärtää hyvin miltä tuntuu. 

1,5vuotta vanha lonkka (tekonivelleikkaus 3.3.2021) toimii erinomaisesti

Olen voinut jättää kipulääkkeet pois lähes kokonaan

Talvi tekee tuloaan, on jo marraskuu 2022. Olen saanut tehtyä pihatyöt, harrastan koirani kanssa koiraharrastuksia (nose work, ohituskurssit, rally-toko) ja lisäksi harrastan asahia ja niveljumppaa viikoittain Teamsin kautta. Uusi lonkkani toimii siis oikein hyvin! Aluksi hieman jännitti miten onnistuu kaksi jumppaa samalla viikolla, mutta hyvinhän se on sujunut kun vain jättää kivuliaimmat liikkeet vähemmälle. Nilkat ja olkapäät kipeytyvät herkästi jumpatessa. 

                                                      Mokka ja minä kävelyllä

Lonkan tekonivelleikkauksen jälkeen kaikki nivelrikkoniveleni oireilivat jonkin aikaa, mutta kun ontuminen väheni ja sain vahvistettua leikatun lonkkani, niin myös nivelrikkoisten (luukosketuksessa) nilkkojeni kivut vähenivät niiden vahvistuessa ja liikunnan lisääntyessä. Pystyin taas kävelemään useita kilometrejä koirani kanssa ja tekemään enemmän puutarhatöitä sekä aloittamaan taas jumpat (Nivelyhdistyksen niveljumppa ja Asahi). Ja lisäksi en syö edes viikoittain mitään särkylääkkeitä. Ainoastaan suurimpiin kipuihin otan panadolin tai Arcoxian jos olen liikkunut liikaa. Sen tosin myönnän, että en edelleenkään osaa säännöstellä liikkumistani vaan hyvinä päivinä tulee monesti liikuttua liikaa. No, huonoina päivinä sitten liikutaan kyynärsauvojen avulla. Sellaista se moninivelrikkoisen elämä on. Koen kuitenkin eläväni onnellista elämää kivuista huolimatta. Koska minulla on ihana perhe ja ystäviä, jotka tukevat minua. Ja toki minäkin tuen heitä. Kävin myös nivelrikkoisten vertaistukitapaamisessa ja sieltä sain mukavasti vertaistukea samassa elämäntilanteessa olevilta ihmisiltä. Olenkin ajatellut itse ryhtyä vertaistoimijaksi tai vertaistukijaksi, kunhan tänne Helsinkiin tulisi sellaisia koulutuksia. Niitä kun on tällä hetkellä vain tuolla pohjoisemmassa.

Keinukengät eivät toimineet minulle, valitettavasti

Ikävä kyllä en pystynyt käyttämään keinukenkiä, jotka minulle teetettiin. Kävin näyttämässä keinukenkiä jalkaterapeutillekin sekä keinukenkien toimittajallekin, mutta niitä ei saatu muokattua enempää. Keinukenkien pitäminen aiheutti minulle suuret kivut molempiin nilkkoihin sekä jalkapöytiin ja olin jopa 5minuutin kokeilusta useamman päivän kipeänä. Todettiin sitten ammattilaisten kanssa, että keinukengät eivät yksinkertaisesti sovi minulle. Eli se oli sitten viimeinen oljenkorsi ennen leikkausta. Nyt elelen päivä kerrallaan ja toivon, etteivät nilkkojen ja jalkapöytien nivelrikot alkaisi vaivaamaan enempää. Oikea nilkka on jo luutunut itsestään paikoilleen, eikä liiku edes senttimetrin verran ylös-alas tai sivullepäin. Varpaiden ja kantapäiden päällä seisominen on kivuliasta, joten ne liikkeet jätän jumppatuokioista pois ja korvaan muilla liikkeillä. Vasen lonkka on edelleen kivuton, vaikka siinä on ollut luukosketus jo yli 7 vuoden ajan. Siihen on jo leikkauslupakin ortopediltä eli jos se alkaa kovasti kipuilemaan jossain vaiheessa, niin saan siihenkin tekonivelen. 

Sienestysretki

Koska on syksy niin olihan minun päästävä sienestämään. Mieheni lähti koiramme Mokan ja minun kanssa sienimetsään, tosin meillä oli alle tunti aikaa sienestää. Mutta siinäkin ajassa ehdimme löytää jo muutaman sienen. Mokka taisi etsiä metsästä vain peuranpapanoita! Suppilovahverot olivat vasta nousemassa sammalen seasta. Pieniä alkuja oli paljon. Sain noista muutamasta sienestä sienisipulipaistoksen leivän päälle. 

 

                                            Kantarelleja ja suppilovahveroita

Toivotan kaikille aurinkoisia ja mahdollisimman kivuttomia syyspäiviä.

6,5viikkoa lonkan tekonivelleikkauksesta (19.4.2021)

 Apuvälineiden palautus

Viime viikolla tuli 6 viikkoa täyteen leikkauksesta ja palautin kaikki apuvälinelainaamosta lainaamani apuvälineet eli rollaattorin wc-pöntön korokkeen, sukanvetolaitteen ja istuinkorokkeen. En ollut käyttänyt sukanvetolaitetta ja istuinkoroketta enää pariin viikkoon. Tuntui hyvältä palauttaa apuvälineet, se oli tavallaan yksi vaihe kohti kuntoutumista.

Käynti fysioterapeutilla (5.5.vk leikkauksesta)

Viime viikolla kun leikkauksesta oli kulunut vajaa 6vk kävin työfysioterapeutilla. Hän tutki kävelyäni ja mittasi kaikki lonkan liikkuvuusasteet. Kävelyni oli enää vain kohtalaisesti ontuvaa ja hän pyysi jättämään kyynärsauvat ja rollaattorin pois. Ne estivät yläkropan eli olkapäiden ja hartioiden normaalin liikkuvuuden kävellessä. Hän kehoitti käyttämään ulkona välillä kävelysauvoja, koska ne tukevat oikeaa kävelytapaa. Sain seuraavan ajan fysioterapiaan kuukauden päähän kun leikkauksesta olisi 8 viikkoa. Silloin katsottaisiin työhönpaluuseen liittyvät asiat ja miten käveleminen on edistynyt ontumatta. Tuntui mahtavalta päästä eroon rollaattorista ja kyynärsauvoista! Nyt nivelrikkoinen olkapääni ja sormet sekä ranteet eivät ole enää niin kipeät. Kropalle vaati totuttelua kävellä ilman apuvälineitä, koska nyt kun sain vapaasti liikutella hartioita, niin ristiselkä kipeytyi lyhyelläkin kävelymatkalla. Onneksi kipu loppuu levossa tai jos pysähdyn. 

Viime viikolla kävin myös hierojalla hierotuttamassa jalkani varpaista lonkkaan. Lihakseni olivat kuulemma melko hyvässä kunnossa leikatussakin jalassa eikä jumeja ollut paljoa. Pystyin vaivatta makaamaan koko tunnin hierojapöydällä kun aiemmin ennen leikkausta se oli kipeyttänyt lonkan. On tuo hieronta niin hyvän tuntuista, sen jälkeen tuntuu kuin kävelisi paljon kevyemmin. 

Kuntoutuminen 6vk, sukat ja lonkan taipuminen

Leikkauksesta on nyt 6 viikkoa ja olen jo reilun viikon harjoitellut sukkien laittoa eikä se ole vieläkään helppoa. Lonkka ei meinaa taipua tarpeeksi nivusesta. Laitan sukat niin, että seison ja taivutan itseni vyötäröstä, koska sormeni yltävät siinä asennossa lattiaan. Ujutan sukan oikealla kädelläni varpaiden päälle ja vedän vasemmalla sukan jalkaan. Istuessa tuolilla sukkien laittaminen ei vielä onnistu. Kengät eli lenkkarit laitan kenkälusikalla kuten normaalistikin. Teen joka päivä lonkan koukistusharjoitteita, tuolilta nousua sekä vedän lonkkaa selinmakuulla kohti rintaa. En koukista lonkkaa väkisin, vaan pumppaavin liikkein toistojen kera. Puutarhatöitä teen päivittäin ja siinä lonkka saa luonnostaan koukistusliikettä ja tasapainoharjoitusta. Kuntopyörälläkin olen pyöräillyt 1-2kertaa viikossa, mutta nilkat kipeytyvät siitä, joten voin pyöräillä vain muutaman minuutin kerrallaan. Hyvin tämä kuntoutuminen on edistynyt enkä vieläkään tarvitse kipulääkkeitä. Kylmää käytän nilkoissa ja välillä polvissakin päivittäin. Leikatut polveni kipuilevat ja turpoilevat jumpista ja uudesta asennosta. 

                                                                   Jouluruusu

                                                         

                                                            Kimalainen krookuksella

Tekonivelleikkauksien jälkeisen komplikaatiot

Oikean polven leikkaus v.2016

Kun sain ensimmäisen tekonivelen oikeaan polveen, niin olin todella pahoinvoiva ja pyörtyilin kotona sekä sairaalassa. Laihduin muutaman viikon aikana 4kg ja olin jo alipainoinen. Makoilin paljon sängyssä ja jos nousin ylös tuli heti paha olo ja heikotti. Muutaman viikon kuluttua minulla todettiin verenpainetauti, siitä heikko olo johtui. Kävin kolme kertaa lääkärissä, kunnes ammattitaitoinen lääkäri totesi verenpainetaudin ja sain lääkityksen jolla tilanne rauhoittui ja pääsin jatkamaan kuntoutumista. Iso leikkaus oli aktivoinut verenpainetaudin. Minulle on jo aiemmin mm. synnytyksen yhteydessä sanottu, ettei kroppani kestä isoja toimenpiteitä. Poikani synnytys piti aikaistaa raskausmyrkytyksen takia 13 vuotta sitten ja silloin sain verenpainetaudin 6kk ajaksi.

Vasemman polven leikkaus v.2017

Vasen polveni kuntoutui nopeammin kuin oikea polvi. Pahoinvointia ei ollut paljoa, koska leikkauslääkitys oli vaihdettu. Mutta 3 viikon kuluttua leikkauksesta minulle tuli pahoja vatsakipuja ja jouduin lähtemään sairaalan päivystykseen. Tulehdusarvot olivat korkeat ja minulla epäiltiin umpisuolen tulehdusta. Mutta tutkimusten mukaan se ei ollut tulehtunut. Seuraavaksi tehtiin tt kuvaus ja siinäkään ei saatu varmistusta tulehdusarvojen nousulle, joten varmuuden vuoksi otettiin näyte leikatusta polvesta. Näyte oli puhdas. Vietin useita tunteja päivystyksessä ja lopulta minut lähetettiin kotiin antibioottien kanssa. Syy ei selvinnyt ja tulehdus loppui antibioottikuurilla.

Oikean lonkan leikkaus v.2021

OIkea lonkan kuntoutuminen alkoi vauhdilla ja kivuttomasti. Viikon kuluttua en ollut enää kivulias lonkasta. Aloinkin jo ihmetellä eikö tällä kertaa tulekaan mitään leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita kun kaikki sujui niin hienosti. Sitten oli hakasten poisto 2viikkoa leikkauksesta. Terveysasemalla ihmettelin kun en nähnyt mitä seinillä olevissa julisteissa luki (minulla on aina ollut hyvä näkö). Luulin sen johtuvan siitä, että olin ollut monta viikoa kotona hämärässä ja silmät eivät olleet tottuneet kirkkaisiin valoihin. Mainitsin asiasta terveydenhoitajalle ja hän sanoi, ettei näköhäiriö johdu leikkauksesta ja kehoitti menemään lääkäriin jos näkö ei korjaudu. Kotona pystyin lukemaan kirjaa ja kännykkän tekstiä, mutta television teksti oli jo epäselvää sekä kaikki sitä kauemapana olevat tekstit.  

Seuraavana päivänä menin terveyskeskuslääkäriin, koska en edelleenkään nähnyt kunnolla. Koska oli perjantai, niin lääkäri otti minut päivystysajalle ja tarkisti ettei näköhäiriöni johtunut mm. aivoverenvuodosta tms. Mitään outoa ei tutkimuksissa löytynyt ja näytti siltä ettei silmissä ollut painetta eikä kaihiakaan. E-kirjaimia en nähnyt kunnolla. Sunnuntaina menin optikolle, joka totesi että minulla on ilmeisesti ollut jo pitkään hajataittoa silmissä ja nyt jostain syystä leikkauksen jälkeen on tullut myös kaukonäköön ongelmia ( ns. ikänäkö). Hän sanoi, ettei ollut ennen kuullut näön huonontuneen  yhdessä päivässä, joten hän epäili sokeritautia. Minulta otettiin terveysasemalla sokeri- ja kolesteroliarvot, jotka olivat hyvät. Joten kävin vielä omakustanteisesti silmälääkärissä. Silmälääkäri totesi, että minulla on hajataitto ja ikänäkö (kaukonäkö huono) ja suositteli moniteholaseja. Keskustelin näköhäiriöstä puhelimitse myös tekoleikkauksessa olleen anestesialääkärin kanssa, koska olin kuullut että joillain ihmisillä tuli tekonivelleikkauksen jälkeen näköhäiriöitä, jotka katosivat muutaman kuukauden kuluttua leikkauksesta. Anestesialääkäri keskusteli kollegoidensa kanssa ja totesi, että 80-luvulta lähtien on ilmennyt yksittäistapauksia jolloin tekonivelleikatuille oli tullut näköhäiriöitä pian leikkausten jälkeen. Osalla näkö oli palautunut ja osalla ei. Joten en vielä 5vk jälkeen ole ostanut silmälaseja, koska pärjään kotona ilmankin. Odottelen jos näkö ennen töihinpalaamista paranisi edes jonkin verran. Jos ei parane, niin ostan kaukolasit. 

Kerron näistä vaivoista, koska samankaltaisia oireita saattaisi tulla muillekin tekonivelleikatuille ja on hyvä tietää miten erilaisten komplikaatioiden kanssa tulee toimia ja että ne voidaan hoitaa kuntoon. Toki jokaisen tulee olla yhteydessä omaan lääkäriinsä jos jotain komplikaatioita tulee leikkauksien jälkeen. Kaikista edellämainituista ongelmista huolimatta (nilkan ja käsien nivelrikkoja unohtamatta) koen, että olen kuntoutunut kaikista kolmesta tekonivelleikkauksesta hyvin. Leikatut nivelet ovat tulleet lähes kivuttomiksi. Ainoastaan kova rasitus eli liika liikkuminen turvottaa ja kipeyttää välillä niveliä.

Nivelrikon vaikutus elämääni

Miten nivelrikko vaikuttaa elämääni?

Tätä kysymystä pohdin äsken kun mietiskelin elämääni. 
Olin alle 30v kun niveloireet alkoivat kroonisena niveltulehduksena ja etenivät muutamassa vuodessa vaikeaksi nivelrikoksi polvissa. Siitä nivelrikko eteni nopeasti moninivelrikoksi, joka valtaa muutaman vuoden välein aina uuden nivelen tuhoten sen hitaasti tai nopeasti. Lääkärit olivat ymmällään, kuinka noin nopeasti nuorella etenee tuollainen sairaus. Oli siinä itselläkin sulattelemista ja on edelleen. En meinää pysyä taudin etenemisessä mukana.

Jo muutamassa vuodessa nivelrikko vaikutti työhöni. Työ lasten parissa vaikeutui enkä enää pystynyt siihen jatkuvien kipujen takia, joten kouluttauduin oppisopimuksella merkonomiksi ja siirryin toimistotyöhön. Oli rankkaa luopua työstä, jota olin tehnyt jo n.15 vuotta. Onneksi uudessa työpaikassa oli inspiroivat ja rohkaisevat sekä sairauttani ymmärtävät työkaverit sekä esimies. Muuten en olisi sopeutunut niin nopeasti täysin uuteen työnkuvaan. Pelkäsin ettei kukaan hyväksy työpaikalleen tällaista kroonisesti sairasta, joka on välillä 3kk sairaslomalla erilaisten leikkausten takia ja muutenkin saattaa tulla yllättäviä poissaoloja kun ei nivelrikosta koskaan tiedä. Mutta onneksi sain työpaikan.

Harrastukset olen joutunut vaihtamaan ihan kokonaan. Aikaisemmin olen ollut todella urheilullinen. Nuorena harrastin yleisurheilua, ja myöhemmin juoksua, pyöräilyä, tanssia, aerobicia ja lukuisia muita lajeja. Nyt pystyn vain kävelemään ja muutamaan helppoon lajiin, joissa ei yleensä edes hengästy kuten pilatekseen tai venyttelyyn. Kaipaisin todella kovesti sykettä nostattavaa liikuntaa ja haluaisin ennen kaikkea juosta ja hölkätä koirani kanssa. Onneksi pystyn edes joskus pyöräilemään pieniä matkoja, jotta koirani saa juosta kanssani. Jopa koiraharrastukset pitää valita sen mukaan kuinka paljon niillä kävellään/juostaan ja minkälaisessa maastossa. Siksipä harrastankin koirani kanssa nose workkia. Sitä voi harrastaa jopa pyörätuolissa.

Mokka ja minä metsässä

Nivelrikko on vaikuttanut jopa itsetuntooni. Pidän välillä itseäni rumana kun joudun aina ontumaan. Olen ontunut jo yli 10 vuotta eikä siihen oikein vieläkään totu. En pääse ontumisesta eroon, koska aina on jokin nivel tuhoutunut jaloista ja siinä on virheasento, joka vaikuttaa koko kävelyyn. Koko rankani on jo vino nivelrikon vuoksi. Yhdessä vaiheessa luulin, etten saisi puolisoakaan sairauteni takia, mutta onneksi löysin ihanan avomieheni, joka hyväksyi minut sellaisena kuin olen. Häntä ei ontumiset ja leikkausarvet haittaa kropassani ja hän ymmärtää jos olen kipujen takia joskus huonolla tuulella. Parempaa miestä en osaisi itselleni kuvitella. 
Välillä tunnen myös olevani huono äiti kun en pysty toimimaan lasteni kanssa kuten haluan. Nyt poikani on jo 11v, mutta kun hän oli nuorempi ja pyysi minua pelaamaan kanssaan esim sählyä, niin jouduin välillä kieltäytymään koska olin niin kipeä. Tunsin itseni huonoksi kun en kyennyt kaikkeen mihin mielestäni äidin kuuluisi kyetä. Nyt onneksi lapset ovat jo niin isoja, että ymmärtävät miksi en voi tehdä kaikkea ja voimme yhdessä tehdä sitä mihin pystyn. Onneksi lapseni tuntuivat ymmärtävän jo pienenäkin sen, mutta ei omille ajatuksille voi mitään.

Huumorintajuani tämä sairaus ei ole vienyt enkä anna sen sitä viedäkään. Enkä anna sen vaikuttaa mieleenikään. Olen kärsinyt nivelrikon takia henkisestikin kovasti, aikoinaan lääkkeet estivät jopa lasten teon useaksi vuodeksi. Se oli rankkaa kun halusin sisaren tyttärelleni. No, sainkin pojan sitten myöhemmin kun lääkitys vaihdettiin. En yhtään ihmettele, että moni kroonisesti sairas ihminen masentuu. Mutta pääasia on, että itse tuntee itsensä ja oman mielensä ja hakeutuu ajoissa ammattiavun piiriin jos sellaista tarvitsee. Oma ongelmansa onkin sitten saako sitä apua vai ei. Sekään ei ole ihan yksinkertaista Suomessa. 

On vielä paljon asioita miten tämä sairaus on vaikuttanut minuun, mutta vaihdetaanpa hieman mukavampaan aiheeseen eli miten nivelrikon kanssa sitten jaksaa elää...

Ystävät ja läheiset ihmiset sekä eläimet

Perhe, sukulaiset ja ystävät ovat todella tärkeitä, jotta jaksaa päivästä toiseen ja etenkin niinä vaikeimpina hetkinä. Äitini on auttanut minua todella paljon miehestä ja lapsista puhumattakaan. Ystävät tukevat minua ja työkaveritkin ovat muistaneet ja tukeneet minua sairaslomien aikana ja muulloinkin:) Tukea minulta ei puutu. Siitä saan olla onnellinen. Olen kuullut että moni moninivelrikkoa sairastava on jäänyt ihan yksin, koska ei pysty entiseen tapaan osallistumaan kaikkiin illanviettoihin yms. Se kuulostaa kamalalta. itse olen ollut onnekas. 

Koiramme Mokka, kissamme Dessa ja Viivi sekä akvaariokalani tuovat minulle myös iloa. Kun harrastan koirani kanssa eri harrastuksia tai vain kuljemme metsässä, niin saan unohtaa hetkeksi kaikki murheet. Nautin vain luonnosta ja koirani seurasta. Mokka onkin niin vauhdikas, ettei sen kanssa kulkiessa paljoa muuta ehdikään miettiä.
Etenkin kissamme Dessa on usein vierelläni kun olen sairaana. Se hakeutuu aina minun lähelleni nukkumaan ja on kaikessa mukana. Joskus kun itkeskelen kipujeni takia, niin yleensä Dessa tulee heti vierelleni ja syliini hakemaan huomiota. 

Mielekäs tekeminen

Elämässä on muutakin kun sairastaminen. Enkä sitä aina mietikään, vaikka sen aina kropassaan tunteekin. Rakastan puutarhassa touhuamista sormet mullassa. Kasvit tuovat minulle iloa ja näkee omien kätten jäljen. Aloin kirjoittamaan tänä vuonna puutarhablogiakin "Puutarhan elämää". Kukat tuovat kauneutta elämään.
Sienestykseen hurahdin muutama vuosi sitten. Aluksi tunnistin vain muutaman sienen ja nyt tunnen kymmeniä. Syötäviä sieniäkin tunnen jo parikymmentä. Ei haittaa vaikkei metsäretkeltä aina saalista tulisikaan, kivointa on se etsiminen.

Siemenestä kasvatettuja belliksiä

Pionit ja korallikeijunkukat

Kantarellikäsi :)

Terveyden ylläpitäminen

Pidän itsestäni huolta liikkumalla ja elämällä mahdollisimman terveellisesti. Ikävä kyllä joudun myös syömään lääkkeitä ja hivenaineitakin. Mutta niissäkin pyrin minimiin. En viihdy kauan paikoillani ja kotonakin olen aina tekemässä jotain ellen sitten ole päikkäreillä. Joskus päikkäritkin tekevät hyvää, varsinkin kun minulla ei ole lepokipua. Tällä hetkellä käyn Tules-kuntoutuskurssia jossa on 3 jaksoa vuoden aikana (olenkin kirjoittanut tästä blogissani). Kurssilta olen saanut paljon vinkkejä ja vertaistukea.
Jumppaamisessa olen ollut viime aikoina vähän laiska. Pyrin jumppaamaan eli venyttelemään 1-2kertaa viikossa minimissään. Eniten liikun kävelemällä.

Kaiken kaikkiaan elän ihan normaalia ja hyvää elämää ja olen pääasiassa onnellinen :D