Jalkapöydän nivelrikko, tämän kesän vaivana

Uusi vaiva jalkapöydän ulkoreunalla

Oikean jalkateräni ulkoreuna alkoi kipuilla yllättäen kesäkuun alussa ja mielestäni se oli myös vähän turvoksissa. Jouduin ontumaankin päivittäin. Kävin työterveyslääkärillä ja hän diagnosoi minulle pohjelihasjänteen tulehduksen (peroneusjänteen tulehdus). Sain lähetteen fysioterapeutille ja jos ei vaiva menisi ohi muutamassa viikossa, niin pääsisin röntgenkuvaan. Fysioterapeutti oli sitä mieltä, että syy ei ole peroneusjänteen tulehduksessa, vaan väärässä kävelytyylissä eli koska astun jalan ulkoreunalla. Painoa pitäisi siirtää kävellessä enemmän päkiän päälle. Fysioterapeutti näytti minulle kinesioteippauksen ja anotoi kokeiluun lateraalikiilan, joka laitetaan kantapään alle kengän sisälle. Kysyin sekä lääkäriltä, että fyioterapeutilta eikö kipu voisi johtua uuden nivelrikkonivelen kivusta. Kun se mielestäni tuntui sille, mutta molemmat olivat eri mieltä kanssani. Pääsin lopulta röntgenkuviin ja olinkin ollut oikeassa. Eli kivut johtuivat nimenomaan nivelrikosta. TC-nivelessä on pitkälle edennyt nivelrikko, mikä olikin jo minulla tiedossa. MTPI ja V-nivelissä todettiin myös nivelrikkoa, eteniin MTP V-nivelen nivelrako oli kulunut lähes kokonaan pois luukontaktiin saakka. Nivelpinnoilla oli kystaa.MTPI nivelessä lisäksi Hallus Valgus kulma eli vaivaisenluu n. 20astetta eli lievä. myös jalkaterän pikkunivelissä todettiin madaltumaa ja luunokkaa. 

röntgenkuva 14.7.2025

röntgenkuva 14.7.2025

Loppulausuma oli, että varsin merkittävät nivelrikkolöydökset, etenkin MT-V nivelessä, jossa pahin kipukohta on. Lääkäri sanoi, että nyt ei kannata jumpata kipualuetta lainkaan 2 viikkoon ja sitten voi aloittaa taas jalkateräjumpat. menin siis normaalisti töihin edelleen ajoittain ontuen. Onneksi kesäloma alkoi parin viikon kuluttua. 

Tänään alkoi kesäloma ja kivut ovat hieman helpottaneet. Ostin uudet Vikingin kesälenkkarit ja yritän aloittaa niiden käyttämisen hiljalleen. Aloitan tällä viikolla myös jalkateräjumpat. Olen jo viikon yrittänyt kävellä enemmän päkiäpainotteisesti, mutta se tuntuu kipeyttävän molempien jalkojen nilkkoja ja jalkateriä. Pitänee selvästi aloittaa rauhallisemmin. Vasen olkapää (sormet puutuu päivittäin) ja vasen lonkka ovat kipeytyneet ilmeisesti ontumisen takia ja kävinkin tänään loman kunniaksi hierojalla. Taitava hieroja Tikkurilassa, Sari Skogster. Hän sanoi, että olkapääni, selkäni ja lonkkani olivatkin melko jumissa. kyllä hieronta tekee hyvää.

Mutta nyt on 4 viikon kesäloma ja saan liikkua miten ja milloin haluan ja jumppailen pikkuhiljaa paikan kuntoon! Kuten olen aiemminkin todennut, niin tämä sairaus ei minua voita :)

Ja pienenä kevennyksenä jos muistatte makuuhuonekurkkuni eli kasvihuonekurkun. Se voi oikein hyvin ja tuottaa edelleen suuria kurkkuja joka viikko. Piahllakin olen jaksanut käydä kukkia hoivailemassa joka päivä. Mukavaa kesää kaikille!

kasvihuonekurkku Baby F1 2.7.25

Babyssa on ohuet kuoret

Kesäisiä kukkia pihallani

Ikkunakurkun kasvatusta kissaperheessä 25.5.2025

Syökö kissa kurkut-vai onnistuuko kasvatus?

Katsokaapas, ainakin alku on lähtenyt hyvin käyntiin.

Baby F1 1kk kylvöstä

Ihastelin puutarharyhmissä kun kaikki tuntuivat kasvattavan suuria kasvihuonekurkkuja eli "ikkunakurkkuja". Joten päätin ostaa siemeniä myös itse ja ostin Kasvihuonekurkku Baby F1 siemeniä pussillisen. Sitten luin netistä, että ne tarvitsevatkin todella isot ruukut, joten lähdin ostamaan 10l parvekelaatikon ja 7l altakasteltavan ruukun. Sain 3 tainta lopulta kasvatettua ja 2 laitoin parvekelaatikkoon keittiöön ja yhden makuuhuoneeseen altakasteluruukkuun. Yksi taimi kuoli koulinnassa, mutta se oli muutenkin kitukasvuinen. Vasta tässä vaiheessa tajusin, että meillähän on kukilla herkutteleva kissa, rakas itämainen Dessamme! Pähkäilin aikani ja päätin, että paperiesteet saisivat riittää. Otan riskin siitä, että joku päivä mullat saattavat olla lattialla tai pitkä köynnös katkottuna. Kiinniteltiin mieheni kanssa juuttinaruja verhotankoihin ja verhoilin ruukut kopiopaperilla. Ja toistaiseksi se on riittänyt!

Kurkku 2vk

Kurkku 3vk.

On ollut jännää seurata kurkkujen kasvua. Luin tarkkaan kaikki kasvatusohjeet (ei kylmää multaa, ei kastelua suoraan varrelle, huoneenlämpöistä vettä...). Parhaani olen tehnyt ja kurkut näyttävät viihtyvän ja kasvavan ja Dessa antaa ainakin toistaiseksi niiden olla rauhassa.

Dessa ulkoilemassa

Suurin ikkunakurkku on nyt kuukauden kasvatuksen jälkeen n. 30cm korkea ja siihen on jo muodostunut "kärhöjä", joilla se tarttuu naruihin. Valo tuntuu riittävän hyvin. Saa nähdä milloin tulee ensimmäinen kurkun alku esiin...

Ikkunakurkkujen näkymä terassille

Kevät on tullut ja selvisin usean viikon korvatulehduksista

 Kevät ja valoisuus-ihanaa!

Postaankin tähän heti alkuun ihania puutarhani kevätkukkia hyvää mieltä tuomaan.

Liloja krookuksia

Puutarha ja sen hoito sekä kasvien ihastelu on minulle todella tärkeää. Puutarhasta saa samalla niin fyysistä kuin henkistä hyötyä. On ihanaa mennä pihahommiin työpäivän jälkeen rentoutumaan. Ja tietysti vapaa-ajallakin. Nyt olen taas päässyt puutarhahommiin kun täällä etelässä on ilmat lämmenneet ja kasvit alkavat taas nousta maasta. Toki se aina aluksi hieman kipeyttää niveliä kun kyykin maan tasolla, mutta ei se haittaa. Se on sen arvoista!

Korvatulehdukset:

Minulle alkoi kova korvakipu helmikuussa ja todettiin oikean korvan välikorvan tulehdus. Sain siihen antibioottikuurin ja kipu siirtyi toiseenkin korvaan. Todettiin molempien korvien korvatorven tulehdukset. Sain niihin 2 eri lääkekuuria. Lisänä alkoi tinnitus oikeassa korvassa. Tinnitus oli ollut poissa 9v ajan. Lääkärin mukaan se voi tulla takaisin kun on korvatulehdus, koska tuolloin kuulo heikentyy ja tinnitus kuuluu paremmin. Pari viikkoa sitten maaliskuun puolessa välissä kävin korvalääkärillä ja hän suoritti korvahuuhtelun, josta olikin selvästi apua. Samalla todettiin, että korvatulehdus on mennyt ohi. Vihdoinkin. Yleensähän korvatorven tulehdukset on lapsilla, harvemmin aikuisilla.

Nilkkojen/jalkaterien nivelrikot:

Nivelrikkoiset niveleni ovat voineet aika hyvin nyt kevään aikana. Eniten on oireilleet nilkat. Menin hölmönä kokeilemaan kaapissa lojuneita käyttämättömiä sisäsandaaleita töissä 5-10min ajan ja sen seurauksena sain pahan tulehduksen nilkkoihini ja jouduin käyttämään muutaman päivän kyynärsauvoja. Osasyynä tähän kipureaktioon saattoi olla se, että nilkkani olivat jo valmiiksi kipeät talven jäljiltä eli lumen ja epätasaisen maan takia. Säikähdin sitä miten herkästi ja voimakkaasti nilkkani ja jalkateräni kipeytyivät. Mutta nyt ne ovat jo kunnossa ja pystyn taas kävelemään useita kilometrejä päivän aikana. Osallistun edelleen viikoittain Nivelyhdistyksen niveljumppaan, jota vetää taitava fysioterapeutti. Jumpan ansiosta etenkin reisilihakseni ja käsilihakseni ovat voimistuneet, koska siinä tehdään paljon reisilihasliikkeitä jaloille sekä kuminauha- sekä keppijumppaa käsille. Tehokasta kaiken kaikkiaan. 

Tällä hetkellä en koe tarvetta minkään nivelrikkoniveleni leikkaukselle. Olkapäätkin on olleet aika hyvässä kunnossa, tosin joudun jättämään useita olkapään jumppaliikkeitä pois niveljumpassa. Kyynärpäät eivät ole kipuilleet ihme kyllä, vaikka ne ovatkin jo pysyvästi hieman koukussa nivelrikon tuoman virheasennon takia. Kyynärpäitä ei ole kuvattu, koska en näe kuvauksesta olevan mitään hyötyä tässä vaiheessa.

Paragangliooma:

"Parre"eli paragangliooma on pysynyt poissa tai ainakaan minulle ei ole tullut mitään oireita. Verenpaine on ollut ihan normaali leikkauksesta saakka. Ajattelin taas alkaa luovuttamaan verta säännöllisesti kun hemoglobiininikin on taas normaali. Lokakuussa on seuraava kontrolli eli ilmeisesti verikokeita sekä mahdollisesti neulanäytteen otto kilpirauhasesta, koska sitä ei poistettukaan viime vuonna. Oloni on siis ihan levollinen tämän asian suhteen ja tästä on hyvä jatkaa ihanan ja valoisan kevään viettämistä. Aurinkoista kevättä kaikille blogini lukijoilleni!

Mokka metsälenkillä

Dessa ruohoa maistelemassa

Endokrinologi Karel Pacakin luento/vastauksia yleisön kysymyksiin Paraganglioomasta/feokromosytoomasta 12.12.2024

Karel Pacakin "Fireside chat, your questions answered" 12.12.2014:

Kuuntelin äsken yli tunnin mittaisen englanninkielisen luennon/keskustelutilaisuuden, jonka piti Prahalainen endokrinologi ja tutkija Karel Pacak (MD, PHD, DSC). Hän on tutkinut pitkään Net-kasvaimia, paraganglioomaa/feokromosytoomaa sekä niiden diagnosointia sekä hoitomenetelmiä. Hän toimii puheenjohtajana PPA:ssa (Pheo Para Alliance is the longest-standing internationally recognized leader in advocacy for, and awareness of, pheochromosytoma an paraganglioma eli yhdistys on perustettu paraganglioomaa/feokromosytoomaa varten).

Luento/kyselytilaisuus oli mielenkiintoinen ja hän kertoi paljon uusista tutkimusmenetelmistä, joita on kehitteillä mm. paragangliooman hoitoon. 

Linkki luentoon: https://pheopara.org/2024/12/5firesidechat

Kirjoitin omat muistiinpanoni luennosta: 

Lutetium-hoito (radioaktiivinen lääkevalmiste) ollaan saamassa myös osaksi paragangliooman hoitoa, kun nyt sitä käytetään yleensä vain NET-kasvaimiin pääsääntöisesti. Vain muutamassa maassa hyväksytään Lutetium-hoito paraganglioomalle.

Alfasäteilyhoito eli radiolääkehoito on myös kehitteillä paraganglioomaan (Targened alpha-particle therapy (or TAT) is an in-development method of targeted radionuclide therapy of carious cancers). Siinä on vain vähän sivuvaikutuksia, kotiutus olisi samana päivänä kuin hoito eli potilas saisi hoidon aamulla ja kotiutuisi illalla.

SDHD-geenipohjainen paragangliooma on usein aggressiivisesti leviävä.

SDH-geenin sisältävä kasvain saattaa kasvaa nopeammin yli 60vuotiailla, koska immuunipuolustus heikkenee vanhetessa.

Jos kasvain on vatsassa ja se on yli 6 cm kasvain, niin se voi usein levitä (metastatic).

Kun kasvain on poistettu, niin uusi kuvaus tulisi tehdä Pacakin mukaan 3-6kk kuluttua, jotta nähdään onko kasvain todella poissa. Joka vuosi olisi hyvä tehdä jatkotutkimuksia.

Saksassa ollaan tekemässä appia (sovellusta), jota käyttämällä potilas voisi itse arvioida/selvittää kasvaimensa leviämisasteen. Appiin voidaan syöttää mm. kasvaimen koko, sijainti, katekolihormonien määrä… Mutta Pacak muistutti, että se on vain ARVIO, eli jokaisen kasvain toimii yksilöllisesti ja siihen vaikuttaa moni asia. Tämä appi on vasta kehitysvaiheessa.

Avoleikkaus kasvainta poistettaessa kannattaa yleensä tehdä jos kasvain on iso eli 6cm tai jos kasvain on lähellä tärkeitä elimiä tai verisuonia.

Luennolla tuli paljon uutta tietoa enkä kerennyt kirjoittamaan kaikkea ylös. Tutkimukset keskittyivät paljon levinneen (metastatic) paragangliooman hoitoon. Ja tämä on toki ymmärrettävää. En tiedä miten paljon näitä asioita sovelletaan/käytetään Suomessa. Suomessa hoito on hieman erilaista kuin Amerikassa (Pacak on toiminut endokrinologina useiden vuosien ajan Amerikassa, mm. Washingtonissa).

Kuulisin mielelläni jos jollain on tietoa miten nämä asiat ovat edistyneet Suomessa paragangliooman hoidossa!

Talvi on tullut ja maa on luminen

Hyvää Itsenäisyyspäivää, 6.12.2024!

Ulkona on ihana sää, luminen maa, rauhallista ja kaunista. 

Eilen töiden jälkeen kävimme saunassa ja sitten iski kauhea väsymys ja menin 3h päikkäreille. Lähdin sitten lenkille keskellä yötä koirani Mokan kanssa. 

11v Mokka yölenkillä

Oli ihanan hiljaista eikä tullut ketään vastaan kävelyllämme, saatiin kulkea ihan omassa rauhassamme pitkällä remmillä. Lumi on niin kaunista puiden ja pensaiden oksilla. Eikä lunta ole liikaa. Liika lumi kipeyttää nilkkani kun jalkapohja joutuu tällöin tasapainoilemaan enemmän. Tällä alueella on paljon rusakoita ja ne ovat liikkeellä öisin ja toki päivisinkin. 

Olen voinut viime aikoina ihan hyvin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Särkylääkkeitä en käytä edes joka viikko. Tosin oikea nivelrikkoinen peukaloni on alkanut tämän syksyn aikana oireilemaan usein särkynä. Sitä saattaa särkeä muutaman vuorokauden yhtäjaksoisesti. Olen pohtinut peukalotuen hankintaa. Työterveyteenkin otin peukalon takia yhteyttä syksyllä, mutta sieltä neuvottiin vain särkylääkettä ja kipujen jatkuessa leikkausarvioon hakeutumista. No, niin pitkällä ei onneksi tämän vaivan kanssa vielä olla.

Otin yhteyttä muutama viikko sitten neuroendokriiniseen lääkäriini ja hän laittoi lähetteen Jorviin kilpirauhasleikkausta varten. Lähete meni perille ja nyt odotan kiireetöntä aikaa Jorvin lääkärin vastaanotolle, jotta pääsisin vasemman kilpirauhaseni struumaleikkaukseen. Olen lukenut paljon tietoa netistä ja keskustelupalstoilta, joten olen varustautunut kaikkiin vaihtoehtoihin, jopa kilpirauhassyövän hoitoon. Toki toivon, että kyseessä on hyvänlaatuinen kasvain enkä joutuisi turvautumaan kilpirauhaslääkkeeseen (tyroksiini) leikkauksen jälkeen. Mitään oireilua minulla ei ole edelleenkään 3,5cm kokoisesta kasvaimestani. Kilpirauhasleikkaukseni ei ole kuulemma kiireellinen syöpäepäilystä huolimatta. Ja jono on ilmeisesti pitkä tällä hetkellä. Saan sitten kuulla leikkausjonon pituuden ja muut tarkemmat tiedot tulevasta leikkauksesta kun tapaan Jorvin lääkärin. Olisi mukavaa jos leikkaus olisi ennen kesää kun viime kesä meni leikkausta jännittäessä ja siitä toipumisessa.

Mietin viime viikolla saisinko mennä luovuttamaan verta nyt kun paragangliooma on leikattu ja olen kuntoutunut hyvin leikkauksesta. Olen ollut ahkera verenluovuttaja viime vuosina. Veripalvelusta sanottiin, että leikkauksen ja verenluovutuksen välillä tulee olla muutama kuukausi minun oman vointini turvaamiseksi. Koska minun tulevan kilpirauhasleikkauksen ajankohtaa ei vielä tiedetä, niin en voi nyt luovuttaa verta. Eli kun saan tietää leikkauksen ajankohdan, niin sitten voin suunnitella ajankohdan verenluovutukselle. He tarvitsisivat vertani, koska veriryhmäni on O negatiivinen eli ns. hätäveri, joka sopii kaikille. 

Vatsan alue tuntuu nyt ihan hyvältä ja vatsalihaksetkin toimivat jo normaalisti. Viikoittainen ohjattu Nivelyhdistyksen niveljumppa vahvistaa mukavasti vatsalihaksiani. Leikkauksesta on nyt 5kk aikaa. Haava on parantunut hyvin ja leikkausjälki on siisti. Tosin ihollani kaikki arvet näkyvät hyvin, koska ihoni on vaaleanruskea ja täten haavat näkyvät vaaleina. Kun taas olen huomannut että vaalealla ns. suomalaisella iholla ne ovat yleensä vähemmän näkyviä. Varsinkin tässä alkuvaiheessa arvet vielä punoittavat, myöhemmin ne muuttuvat vielä vaaleammiksi.

n.16 cm leikkausarpi

Saunassa käydessä arpi alkaa hieman punoittamaan, mutta se varmaan on ihan normaalia. Olen sinut kaikkien 4 leikkausarpeni kanssa (polvet, lonkka ja vatsa). En häpeä niitä ja aion edelleen käyttää bikinejä uimarannalla, toki suojaan arvet aurinkorasvalla. Eihän niille mitään voi. Mutta ymmärrän toki jos joku haluaa peittää arpensa. Jokainen toimii omalla tavallaan ja jokainen myös käsittelee asiat omalla tavallaan. 

Tässä tämänhetkiset kuulumiseni. Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Paragangliooman jälkitarkastus/seurantakäynti 14.10.2024

Hyviä ja huonoja uutisia...

Minulla oli endokrinologin tapaaminen viikko sitten Meilahden sairaalassa ja se oli ensimmäinen tapaaminen heinäkuisen paragangliooma-kasvaimen poistoleikkauksen jälkeen. Ennen vastaanottoa minusta oli otettu verikokeita. Lääkäri kertoi, että kaikki verikokeet olivat normaaleja eli kasvain on poistettu onnistuneesti ja olen täten TAUTIVAPAA paraganglioomasta tällä hetkellä! Ehdin jo hieman iloita kunnes lääkäri jatkoi kertomustaan. Minusta otettiin geenipaneeli eli n. 15 geenin verikoe viime kesäkuussa ja se osoittautui negatiiviseksi eli minulla ei ole kyseisiä geenejä. Mikä oli suuri helpotus. Mutta tämän vuoden aikana geenipaneeliin on lisätty MEN4-geenitutkimus, joten se otetaan nyt minultakin. Ja lisäksi patologin mukaan kasvainnäytteessäni SDHB jäi negatiiviseksi, joten minulta ilmeisesti otetaan vielä geenitesti SDHX-alueelta.

Eikä tässä vielä kaikki! Lääkäreiden mukaan minun 3,4cm kokoinen kystissolidi struumakyhmy vasemmassa kilpirauhaslohkossa on kasvanut liian nopeasti (1,5-2cm vuoden aikana), joten se olisi hyvä leikata. Se on oireeton ja siitä otettiin neulanäyte viime kesänä ja todettiin hyvänlaatuiseksi. Mutta lääkäreiden mukaan se voi olla myös pahanlaatuinen nopean kasvun perusteella. Minä tietysti säikähdin kun luulin, että nämä kasvainasiat olisivat nyt jo ohi. Ja taas aloitetaan alusta uuden kasvaimen kanssa sekä geenitestit jatkuu!!!  Pyysin lääkäriltä hieman miettimisaikaa ja hän sanoi, ettei asialla ole kiire. Voimme palata siihen vaikka vasta vuoden kuluttua seuraavassa vuositarkastuksessa.

Minulle on luvattu 3 vuoden seuranta HUS:lla endokrinologian yksikössä. Kerran vuodessa olisi verikokeet ja 3 vuoden kuluttua PET-TT-kuvaus.

Jäin miettimään tätä kaikkea ja olin tietysti tyytyväinen , että minun tilaani seurataan tarkasti ja ollaan valmiita erilaisiin toimenpiteisiin ja testeihin. Mutta toki ahdistuin hieman tuosta syöpäepäilystä ja nukuin seuraavan yön huonosti. Sitten päätin mennä leikkaukseen alkuvuodesta tai ainakin leikkausjonoon. Enhän tiedä miten pitkä jonotusaika on. Tietysti menin netistä lukemaan kilpirauhasen kasvaimista. Ei ole kovin harvinaista, että kilpirauhasen kasvain onkin pahanlaatuinen, vaikka se on ensin todettu hyvänlaatuiseksi.

Syksyinen pihani

Sienimetsään-vihdoinkin 20.10.2024

Jos metsään haluat mennä nyt...

Oi, kyllä olen halunnut jo pitkän aikaa. Ensin vain piti kuntouttaa vatsa leikkauksesta ja sitten annoin nivelrikkoisten nilkkojen hetken toipua. Mutta nyt tuntui olevan oikea aika sienimetsälle. Mieheni kysyi haluaisinko kyseisenä lauantaina lähteä metsälle, ja niin me lähdettiin. Tarkoitus oli ottaa koiramme Mokka mukaan, mutta Mokan tassu oli hieman kipeä kostean syksyn seurauksena (atopia+tassutulehdus), joten Mokka joutui jäämään tällä kertaa kotiin. 

Automme suuntasi kohti Sipoonkorpea ja päätimme etsiä uuden sienestysreitin. Tietysti valitsimme vahingossa vaikeakulkuisen reitin ja väistelimme märkiä ojia sekä kiipeilimme heti alkumatkasta nousevia polkuja pitkin, niin että ihan puuskutin hengästyneenä. Mutta sitten jo ensimmäisten 10 minuutin aikana pilkisti ensimmäiset suppilovahverot maasta ja väsymys loppui siihen ja sienihulluus heräsi. Onneksi olin ottanut Goretex-lenkkarit jalkaani, metsässä oli todella märkää! Olimme valinneet juuri oikean reitin, sieniä tuntui putkahtelevan sieltä täältä ja välillä seisoimme vahingossa niiden päälläkin. Vaaleaorakkaitakin löytyi iso määrä, etenkin mieheni bongasi niitä hyvin. Muutaman tatinkin näin, mutta jätin ne suosiolla poimimatta, sillä vatsani on aika herkkä tattien sienisokerille. Oranssirouskujakin löytyi iso ryhmä, mutta en tällä kertaa poiminut niitä. Halusin ensin kotona varmistua niiden lajista. Ensi kerralla uskallan jo poimia ne. 

Mörrimöykky metsässä 

Oranssirouskuja

Löysimme myös paljon erilaisia kääpiä. Olen todella huono tunnistamaan erilaisia kääpiä. Nämä mustat käävät olivat todella erikoisen näköisiä. En löytänyt niitä edes netistä/sienikirjoista.

Erikoinen kääpä

Samoilimme metsässä vajaan kahden tunnin ajan ja sitten lähdimme kotimatkalle. Minä onnellisena pieni korillinen ja kassillinen sieniä saaliinani! En meinannut malttaa lähteä pois lainkaan.

Kaunis sammaleinen kanto

Kotona tein heti kermaista vaaleaorakaskastiketta perunoiden kera. Hain omalta pihalta muutaman ruohosipulin mausteeksi. Kylläpäs se olikin hyvää. Yllätyin miten mietoja orakkaat ovat, olin aiemmin löytänyt niitä vain muutaman. Joten en ollut koskaan tehnyt kastiketta pelkistä orakkaista. Pidän orakkaiden napakasta koostumuksesta. Oletan, että moni ei pidä, koska kukaan muu ei tuntunut poimineen niitä metsässä.

Vaaleaorakkaita

Suppilovahveroita

Kastike orakkaista