Nose work 2.luokan hajutesti 2.12.2017

Ilmoittauduin tähän hajutestiin jo ennen polvileikkaustani. Luulin, että olisin jo hajutestin aikoihin kunnossa. Mutta onnuinkin edelleen pahasti ja käytin kävelysauvoja.

Hajutestiin kuitenkin lähdin reippaana 2.12. Jarmon ja Mokan kanssa.
Keli oli liukas ja märkäkin. Mokka oli ihan täpinöissään. En ollut ehtinyt harjoitella kuin pari kertaa laatikoita kotona ja niissäkin harjoituksissa Mokka vain talloi ja viskeli laatikoita ympäriinsä. Kiireessähän tunnetusti ei mikään onnistu. Lisäksi hajutestissä 2. luokassa on häiriöhajuja ja niitäkin ehdin harjoitella vain 2 kertaa. Yleensä en pahemmin käytä häiriöhajuja harjoituksissani. Mikä on toki ollut virhe tai puute. Tästälähin käytän ;)

Testipaikan odotusalueella Mokka oli ihan sekaisin ja veti joka hajun ja koiran perään. Lähelle oli tehty kaksi harjoituspiiloa laakerinlehtihajulla ja ne Mokka löysi hienosti. Tämä loi minuun hieman uskoa. Mutta oletin silti Mokan vain viskelevän laatikoita ympäriinsä ja ilmaisevan varmaankin häiriöhajuja.

Olimme yhdeksäntenä etsinnässä, joten jouduimme odottelemaan kaiken kaikkiaan pari tuntia vuoroamme. Jarmo oli mukana auttamassa, koska en olisi pystynyt kävelysauvan kanssa kiipeämään pitkiä ja liukkaita rappusia testipaikalle Mokan kanssa. Ja halusin myös Jarmon kuvaavan suorituksemme.

Mokka oli jo kenkiä riisuessani ihan täpinöissään, koska haistoi jo laakerilehden ja tiesi että kohta etsiminen alkaa. Testi oli hyvin suunniteltu ja saimme rauhassa alouttaa. Tosin Mokka ei tuntunut olevan lainkaan rauhallinen. Päätin ottaa yhden kävelysauvan etsintään, jotta pysyisin pystyssä. Kuiskasin Mokalle "haju" mutta ei kuiskaus sitä rauhoittanut, vaan Mokka lähti melkein laukaten liikkeelle ja meinasin ihan kaatua. Onneksi sain tasapainon pidettyä. Mokka lähti siksakaten etsimään eli ei käynyt järjestelmällisesti joka laatikkoa läpi. Annoin Mokan suorittaa etsinnän omalla tavallaan. Sitten Mokka taisi saada hajun metrin päässä laatikoista, koska poistui laatikkorivistöltä sivullepäin (minä jo hermostuin että mitä se alkoi muiden koirien hajuja haistelemaan) ja pian sen jälkeen Mokka ilmaisikin tassuillaan oikean laatikon. En heti nostanut kättäni, koska halusin varmistua, ettei Mokka ilmaissut häiriöhajua ja jatka etsintää. Mutta ilmaisu oli niin selkeä, että nostin käteni ja huusin "löytö". Ja siinä se olikin!!! Mokka löysi hajun ja etsi sitä vain n. 24sekuntia, maksimiajan ollessa 3minuuttia. Eli melko nopeasti vieläpä. Turhaan minä aliarvioin tuota höpsöä koiruutta. Tai ehkä aina aliarvioin itseäni?

Heti suorituksen jälkeen valtava kisajännitykseni purkautui ja vapisin ihan näkyvästi koko kropaltani n. 10 minuuttia. Äänikin vapisi ja meinasin pillahtaa itkuun. Kyyneleetkin jo tulivat silmiini. En vain pääse eroon kisajännityksestä. Tai ehkä parempi nimitys olisi suoritusjännitys. Mutta jännityksistäni huolimatta rakastan nose workin testejä ja kokeita. Ehkä tuo jännitys joku päivä helpottaa.

Muut hajutestiin tulleet tsemppasivat taas ihanasti minua ja oli muutenkin mukavaa keskustella heidän kanssaan nose workista ja sen haasteista sekä säännöistä. Se juuri nose workissa on mukavaa, että kaikki hyväksyvät toisensa. Koira saa olla remmirähjä, haukkua ja ulista, mutta silti sinua ei katsota karsaasti. Ketään ei syrjitä. Tää on vaan ihan mahtava harrastus!

Etsintä alkakoon :)

Täällä haisee laakerinlehti...

Löytö!!!

Mokka sai palkkioksi poron kaularangan.

Toinen kuukausi polvileikkauksesta

5. viikko

Tällä vikolla siirryin kokonaan käyttämään Panadol 500mg tabletteja Panadol 1g sijasta.
Ajattelin, että sitä kautta pääsisin helpommin vähentämään särkylääkettä. Käytin edelleen 1000-2500mg Panadolia/vrk liikkumisen ja kipujen mukaan.

Maanantaina kävelin noin kilometrin lenkin ja olihan polvi sen jälkeen kipeä, mutta olin tyytyväinen itseeni. Käytän edelleen kyynärsauvoja. 
Torstaina uskaltauduin ottamaan koirani lenkille (kuonopanassa tosin) mukaan n. 300 metrin lenkille ja juoksutin sitä takapihalla 10metrin remmissä lenkin jälkeen.
Lauantaina olin ensimmäisellä kauppareissulla leikkauksen jälkeen. Kaupoissa meni noin tunti ja olin sen jälkeen ihan poikki. Kyllpä sitä tulee käveltyä ihan yhdessä kauppakeskuksessakin. Eipä sitä kävelyn määrää tajuakaan silloin kun on kunnossa. Tuleepahan shoppailtua nyt vähempi kun ei jaksa hengailla ;) 

Sunnuntaina olikin isänpäivä ja tein sen kunniaksi kanavoileipäkakun ihan itse ja koristeetkin tein itse. Hyvää oli ja kädetkin kestivät hyvin valmistuksen :)

Pallon noutaja

Juoksentelua takapihallamme

Isänpäivävoileipäkakku

 

Dessa ja Viivi relaa :)

6. viikko

Tällä viikolla säryt ovatkin kovasti vähentyneet ja käytänkin enää n.100mg Panadolia vuorokaudessa :)

Vihdoinkin odottamani fysioterapiakäynti :) Käyn siis Malmilla kunnallisella fysioterapeutilla Peijaksen ortopedini lähetteellä. Sama fysioterapeutti auttoi minua jo ennen leikkauksia vahvistamaan polvia ja lonkkia sekä ensimmäisen polvileikkauksen yhteydessä kävin hänen luonaan 7-10 kertaa, kunnes polvi oli kunnossa. Minulla on niin mahtava fysioterapeutti, kannustava ja rohkaiseva, mutta silti sopivasti motivoiva ja vaativa.
Fyssarille meno jännitti hieman, koska halusin kovasti tietää olinko kuntouttanut tarpeeksi hyvin polveani ja mikä sen suoristus- ja koukistusaste nyt olisi. Fyssarin mukana oli opiskelija (olin antanut opiskelijalle luvan ollaläsnä). Heti aluksi tehtiin mittaukset. Polveni taipui 85 astetta ja ojentui -10 astetta. Eli etenkin taipumisessa on edistytty, kun sairaalassa se taipui vain 70 astetta. Olin tästä todella iloinen, koska pelkäsin kovasti joutuvani taas narkoosimanipulaatioon, jos ei polvi kuntoutuisi riittävän nopeasti. Fyssarini manipuloi polveani ja antoi minulle kevyitä harjoitteita, joita voisin tehdä kun on huono päivä ja muutenkin. Kylläpäs taas tuli hyvä mieli :)

Perjantaina vietin työkavereiden pikkujouluja ja jaksoin hienosti istua 7 tuntia. Välillä oikaisin jalan suoraksi sohvalla. Oli ihanaa nähdä työkavereita pitkästä aikaa. 

Taloyhtiön pihalla ulkoilemassa auringossa :)

Suoristus uupuu vielä 10 astetta

7. viikko

Kävin hierojalla jaannoin hänen hieroa molemmat jalkani. Toki leikattua jalkaa hieman hellemmin. Oli kuulemma molemmat jalat tosi piukeena ja muhkuroita täynnä. Kyllä teki hieronta hyvää :) Tuntui oikein kun veri lähti kiertämään ja koko loppupäivän askel tuntui niin kevyeltä.

Torstaina otin influenssarokotteen. Leikkauksen takia en uskaltanut ottaa sitä aikaisemmin, mutta nyt ajattelin että kestän mahdolliset jälkiseuraukset rokotuksesta. Eipä siitä mitää flussaa edes tullut. 

Ostin talvikengikseni uudet Eccon core-tex lenkkarit, jollaiset minulla on aikaisemminkin ollut. Ne ovat siis ihan tavalliset vedenkestävät lenkkarit, ei oikeasti talvikengät. Mutta kun nämä Helsingin talvet ovat nykyisin aika vähälumisia. Jos sitä lunta sattuisi jossain vaiheessa enempi tulemaan, niin ainahan voin ne talviekngät sitten ostaa.

Sain vihdoinkin akvaarionkin pestyä mieheni avustamana. Vaihdoimme siis vettä ja putsasimme sisäsuodattimen. Akvaarioni on n. 325l. Ostimme sinne myös uusia kasveja. Kyllä nyt on hieno akvaario :)

8. viikko

Kävin taas fysioterapeutin luona ja tällä kertaa koukistus oli jo 90 astetta, mutta suoristus oli edelleen -10. Eli nyt pitää panostaa enempi tuohon suoristusten harjoitteisiin. Haava on kuulemma alkanut hyvin joustaa haavajumpan ja rasvauksen avulla. Polvi ei suoristu, koska se on niin turvoksissa kokoajan ja fyssarini kehottikin tihentämään kylmäpussien käyttöä. Joten ostin nyt apteekista jo kolmannen kylmäpussin pakastimeen. Fyssarini uskoo minun pyöräilevän kesään mennessä ja pääsevän töihin tammikuussa. Niin toivon minäkin.

Sain valmiiksi 200 palasen palapelin, jonka sain äidiltäni sairaslomalahjaksi. Reilu viikko sen tekemisessä meni ja se peitti melkein koko keittiönpöydän. Jalkapalat kun väsäsin sitä jopa tuntikausia välillä. Isojen palapelien teko on niin hauskaa :)

Pojallani oli tällä viikolla itsenäisyyspäivän tanssit, kun hän on 4. luokalla. He kävivät tanssimassa Finlandiatalolla sekä koululla meille vanhemmille. Kyllä on komea poika ja ylpeä äiti :)

Sunnuntaina kävin Nose work 2.luokan hajutestissä koirani Mokan kanssa. Olin ilmoittautunut siihen jo ennen leikkausta enkä tajunnut olevani vielä näin kipeä h-hetken tullessa. Mieheni oli tietysti mukana kun hän toimii kuskina, onneksi testi oli Helsingissä. Kaikenkaikkiaan siellä meni yli 4 tuntia ja jalkani olivat ihan muussia sen jälkeen. Keli oli lumi-loska-jää-sekoitusta ja odotusalue oli todella mäkinen. Ja koirani Mokka on oikein reaktiivinen höyryveturi. Voitte kuvitella miten vaikeaa sitä oli pidellä liukkaalla kelillä ja ympärillä kolmisenkymmentä koiraa. Hyvin lopulta kaikki meni ja Mokka läpäisi testin eli löysi 2-luokan laakerinlehtihajun 12 laatikon joukosta. Meinasin tosin kaatua kesken etsinnän , kun Mokka lähti niin vauhdilla laukkaamaan kesken etsinnän :) Minullahan oli käytössä yksi kävelysauva, mutta ei siitä paljoa ole apua Mokan kanssa. Testipaikka oli siis sisällä. Olin todella onnellinen meidän suorituksesta :)

Taitava Mokka poroa syömässä :)

Muhis tanssiaisten jälkeen <3

Ensimmäinen kuukausi polvileikkauksesta

1. Viikko leikkauksesta

Leikkaus oli siis Peijaksessa ma 9.10.2017 ja pääsin kotiin ke 11.10.
Mieheni haki minut kotiin 14 aikoihin. Automatka meni ihan hyvin,koska mieheni ajoi rauhallisesti ja vältti kaikki töyssyt tiellä.
Kotona koira ja itämainen kissamme Dessa tulivat heti luokseni kiehnäämään. Viivi-kissaamme ei paljoa kotiinpaluu kiinnostanut. Oma koti kullankallis <3

Kotiin sain lääkitykseksi pahoinvointilääkettä, Buranaa, Panadolia ja Tradolania. Tradolanin jouduin lopettamaan jo viikon sisällä, koska siitä tuli niin kamalia painajaisia ja se sekoitti muutenkin pään. Ensimmäisellä viikolla verenpaineeni nousi niin paljon, että soitin siitä Peijakseen, mutta he eivät osanneet sano siihen mitään. Soitin asiasta terveyskeskukseen ja sain ajan 24.10. Pahoinvointilääkettä jouduin syömään vain 2 tablettia.

Asuntomme on kaksikerroksinen eli jyrkkiä rappusia on 15. Tämän takia nukuin taas ensimmäiset viikot poikani huoneessa alakerrassa. Suihkussa tietenkin kävin pari kertaa viikossa yläkerrassa. Suihkussa käytin ahkerasti suihkutuolia, koska seisominen alkoi heikottaa korkean verenpaineen takia.

Jumppasin polvea joka päivä kipujen sallimissa rajoissa Peijaksen ohjeiden sekä fyssarini viime ohjeiden mukaisesti. Istuminen tuotti polvessa kovaa paineen tuntua ja ensimmäisinä päivinä söinkin monesti sängyssä. Yritin kuitenkin syösä ainakin yhden aterian päivässä pöydän ääressä. Ensimmäisen kävelylenkin tein sunnuntaina eli viikko leikkauksesta. Kävelin pihalla n. 100metriä välillä istahtaen pihapenkille. Minua pyörrytti hiukan korkean verenpaineen takia ja mukana olikin mieheni tai poikani kunnes heikotus väheni. Yritin kävellä pari kolnme kertaa viikossa.

Kotiinpaluu ja elukat vieressä heti :)

Dessa nukkui melkein kokoajan vieressäni

Mahtavat mustelmat alussa

Aika siisti haava, 28 hakasta

Dessa taas viekussa :)

2. Viikko 

1.5 vk kohdalla käytin sisällä enää yhtä kävelykeppiä pitäen sitä terveemmän jalan puolella. Käteni olivat jo ihan kipeät kepeillä kävelystä, koska niissäkin on nivelrikkoa. Ulkona käytin edeleen kahta kepukkaa. Toisella viikolla imuroin pari kertaa ja se oli todella vaativaa, vaikka imuroinkin vain alakerran. Hiki lensi ja kroppa tärisi jokaisen imuroinnin jälkeen. Kylmää vain polveen ja sänkyyn lepäämään hetkeksi. Mieheni Jarmo kyllä kielsi imuroimasta, mutta olen sellainen jääräpää että kun näen pölyä, niin otan imurin samantien käteen, vaikka mies olikin luvannut imuroida. Eli tyhmä pää, kärsii koko ruumis ;)

Toisella viikolla yritin vähentää Buranan käyttöä, koska luin netistä, että se voi lisätä verenpainetta. Joten söin keskimäärin yhden Buranan päivässä ja muuten söin Panadolia n.2g/vrk. Kylmää käytin useaan kertaan päivässä. Toisella viikolla sain jopa tehtyä jauhelihakeiton ja se tuntui tosi hiemolta, vaikkakin kivuliaalta. En osaa sairastaa avuttomana. Inhoan sitä että mieheni joutuu hoitamaan kaiken puolestani enkä pysty osallistumaan edes koiran ulkoilutukseen. Loppuviikosta kävelin koko taloyhtiön läpi pysähtymättä, joten matkaksi tuli n. 300 metriä. Sitten olinkin illalla ja yöllä kipeä polvesta ja pohkeesta. Tässä leikkauksessa pohkeeni ja reiteni kipuilivat paljon vähemmän kuin viimeksi, ilmeisesti sen takia, että lihakseni olivat paljon paremmassa kunnossa ennen leikkausta kuin viimeksi. Silti etenkin pohje kipuili päivittäin.

Mokka nukkui luvattomasti sängyllämme :)

3. Viikko 

Hakasten poisto oli maanantaina. Se pisteli hieman enemmän kuin edellisellä kerralla ja yksi hakanen oli tiukassa, mutta hoitsu sai sen irti. Katselen aina koko hakasten poiston. Hakasten poiston jälkeen tuntui, että polvea oli heti helpompi taivutella.
Tällä viikolla pääsin vihdoinkin terveyskeskuslääkärille korkeasta verenpaineestani. Lääkäri sanoi paineen nousseen leikkauksesta ja ehkä myös Buranasta, kuten arvelinkin. Jätin siis Buranan pois. Reilussa viikossa verenpaine tasaantuikin :) Saunaankin uskaltauduin tällä viikolla. Tosin jouduin istumaan alalauteella, kun en pystynyt kiipeämään ylemmäksi.

Aloin jo kulkea viereisessä pikkumetsässä, jossa on ylä- ja alamäkiä sekä hiekkapohja. Matkaksi tuli n. 300metriä. Siirryin yläkertaan nukkumaan omaan sänkyyn, joten rappusten kävely moninkertaistui päivittäin kun kävelin yli 100 rappusta päivittäin. Aluksi polvi ja jalat kipeytyi siitä.mutta vähitellen se alkoi sujua. Aloitin myös 1500 palan palapelin teon keittiön pöydän ääressä. Aluksi en pystynyt istumaan kuin n. 15minuuttia kerraalaan polvikivun takia. Palapelin loppupuolella istuin sen ääressä jo reilun tunninkin. 

Teipit pariksi päiväksi tikinpoiston jälkeen

Suht siistihän siitä haavasta tuli

Voitin huutokaupassa itselleni puutarhapipon

Akvaarion katselu rauhoittaa :)

Dessa ja Viivi

4. Viikko

Maanantaina istutin 20 lummetulppaanin sipulia maahan tuolilla istuen. Siitä tuli mahtava olo. Rakastan puutarhatöitä. Tiistaina kokeilin ensimmäistä kertaa kuntopyörää. En nostanut satulaa kun halusin vain venytellä polvea. Muutaman kerran polvin hitaasti eteen ja taaksepäin. Myöhemmin samana päivänä kävin myös taloyhtiön pesutuvassa ja se oli kyllä kieltämättä liikaa polvelleni ja kropalleni. Tulin siitä melko kipeäksi juostuani useamman kerran pyykkejä laittamassa. Sainkin siitä hyvästä torut miheltäni, joka oli kyllä luvannut pestä pyykit. Olisi pitänyt vain uskoa miestä. Milloin pääsisin eroon tästä jääräpäisyydestäni???

Tällä viikolla kävelin jo noin 700metrin lenkin. Kylläpä se tuntui hyvältä, vaikka polvi hieman illalla ja yöllä kipuilikin. Pehmeällä metsäpolulla on hyvä kävellä.

Kävin kaverinkin luona kyläilemässä. Sain lattaa siellä jalkani sohvalle, niin oli hyvä istuskella.

Sipuleita istuttamassa

Vasemman polven tekonivelleikkaus 9.10.2017

Vasen polveni leikattiin myös Peijaksessa, kuten oikea polvenikin vuosi sitten.
Tällä kertaa pyysin itse ortopedikseni Jukka Hautalaa, koska häntä oli kehuttu hyväksi kirurgiksi. Ja hän suostuikin leikkaamaan minut :)

Leikkausta edeltävänä yönä nukuin ihan hyvin, mutta nukkumisaikaa oli vain muutama tunti, koska minun piti olla Peijaksessa jo klo 7 aamulla, vaikka leikkaus oli vasta puoltapäivin. Tämä johtui siitä, että olin unohtanut käydä x-verikokeessa, joten he ottivat sen heti aamusta Peijaksessa. 
Klo 8.30 minut vietiin vaihtamaan leikkaussalivaatteet eli sain sellaisen paksun turkoosin Michelinmiespuvun päälleni, kuten viimeksikin. Eipähän ainakaan tullut kylmä. Kännykkäni ja kirjani sekä muut tavarani otettiin pois, mutta kauniisti pyydettyäni sain pitää kirjani, koska leikkaukseen oli vielä ainakin 4-5tuntia. Nukuin monta tuntia odotushuoneessa ennen leikkausta. Olin oikeastaan enempi unessa kuin hereillä. Muut leikkaukseen menijät (n.6 henkilöä) istuskelivat ja katselivat telkkua. Tunnelma oli rauhallinen. Olin jo etukäteen sopinut anestesialääkärin kanssa lääkitykseni muuttamisesta, koska viime leikkauksessa minulla oli usean viikon ajan pahoinvointia eikä sairaalassa pysynyt mikään ruoka sisällä. Tästä syystä sain jo esilääkityksen kanssa pahoinvointilääkettä. Klo 12 aikoihin pääsin leikkaukseen. 

Leikkaussalissa oli aika hilvatonta porukkaa eli just itseni kaltaista. Siellä oli ilmeisesti hieman väsynyttä porukkaa ja he heittelivät vitsiä laittessaan minua leikkausvalmiiksi. Eivät tietenkään vitsailleet minusta, vaan toisilleen ja muutamaan vitsiin menin itsekin mukaan. Se kevensi kummasti ilmapiiriä eikä leikkaus jännittänyt niin paljoa. Olin pyytänyt humautuksen, koska en halunnut taaskaan kuunnella leikkausääniä. Niinpä nukuin koko leikkauksen ajan ja heräsin vasta kun minua vietiin heräämöön. Itse leikkaus kesti kuulemma 45minuuttia. Aika nopeaa toimintaa ja kaikki sujui kuulemma hyvin. Olin jo etukäteen varoittanut läheisiäni etten heti pysty leikkauksen jälkeen soittelemaan heti heille, koska viimeksikin meni monta tuntia kunnes pääsin osastolle, koska jalkani alkavat toimimaan normaalia hitaammin. Eikä osastolle päästetä ennen kuin jalka nousee sängyltä ylös. Tällä kertaa siinä meni n. 2tuntia. Pääsin heräämöön klo 14.30. Katselin sen aikaa muita potilita ja sairaanhoitajien työskentelyä. Se on aika mielenkiintoista. Välillä torkahtelinkin ja sitten taas yritin nostella jalkojani. Lopulta jalkani nousi, mutta meni melkein tunti ennen kuin sain kyydin osastolle. Pääsin osastolle vasta klo 18. Eli 6 tuntia meni siinä kun minut haettiin leikkaussaliin ja vietiin osastolle.

Huonetoverit vaihtuivat osastolla päivittäin, koska leikkauksen jälkeen siellä ollaan vain 3päivää keskimäärin. Kaikki huonetoverit olivat mukavia, olin taas nuorin porukasta. Ensimmäisenä päivänä ei ollut mitään kipuja, koska leikkaussalilääkitys oli vielä kropassa. Ei ollut onneksi pahoinvointiakaan, koska leikkauksen aikainen lääkitys oli muutettu asianmukaisesti, kuten myös kipulääkityskin. Panacodin sijasta sain jotain Targinicia. Ensimmäisenä päivänä kävelin vessaan Eva-kävelytuolin avustuksella. Toisena päivänä kävelin fysioterapeutin avustuksella kyynärsauvoja käyttäen osaston ympäri. Tein myös kaikki pyydetyt jumppaliikkeet ja lopuksi menimme harjoitusrappusille. Kun olin juuri tulossa pois rappusista, tunsin että nyt pyörryn ja sanoin sen fyssarille. Hän laski minut nopeasti tuolille ja huus sairaanhoitaaa tuomaan sängyn minulle. Kokoajan hän käski minua pitämään silmäni auki,vaikka ne menivät heikotuksen takia väkisin kiinni. Heidän avustuksellaan pääsin sänkyyn ja naureskelinmatkalla että olipa rankka fyssarituokio kun piti ihan pyörtyä. Loppupäiväksi sain kiellon mennä kävelemään yksin, sain ainoastaan käydä vessassa. Polveni taipui 70 astetta (avustettuna 85) ja suoristus oli -7astetta. Toisena yönä olin hieman kivulias ja minulla oli paha olo. Sain kipulääkkeen suoneen ja pahoinvontilääkettä ja sen jälkeen nukuin 7h. Kolmantena päivänä kävelin ympäri osastoa ja odottelin kotiinpääsyä. Mieheni tuli hakemaan minut klo 14. Vointini oli ihan hyvä. Kotiin sain Pancodin sijasta Tramadolia ja Buranaa sekä Panadolia.

Osastolla happiviikset ja Mitchelin puku päällä

Jalka paketissa

 

Polvi turvoksissa

Näkymä ikkunapaikaltani :)

 

Tuntemuksia ennen polvileikkausta

Nyt on ollut kiire tehdä kaikkea kivaa viimeisten kuukausien aikana, kun tiedän polven tekonivelleikkauksen lähestyvän (9.10.2017)! 
Olen käynyt monissa nose work kisoissa, niin epävirallisissa kuin virallisissakin ja hauskaa on ollut. Ohjatuissa harkoissakin on käyty. Mokka on kehittynyt paljon nose workissa tarkemmaksi etsijäksi, mutta onhan niitä ongelmiakin hieman ilmestynyt mm. maan raapiminen. Mutta vastoinkäymisethän on tehty ratkottaviksi :)
Olen myös käynyt sienestämässä paljon. Siis useana viikonloppuna ja edellisiin vuosiin verrattuna paljon saalistakin saaden. Sieniä on kuivattuna ja pakastimessa sekä suolauksessa. Suppiksia, kantarelleja, tatteja ja rouskuja. Jalatkin on kestäneet sienestyksen hienosti ja Muhiskin on ollut muutaman kerran mukana. Mokka nyt lähtee aina mukaan. Mä niin rakastan sienestämistä, olen oppinut tunnistamaan monta uutta sientä tänä syksynä. mm. limanuljaskan, erilaisia tatteja ja rouskuja sekä seitikkejä. Tunnistan jo vajaa 30 sientä luonnossa ja aika useaa uskallan jo kerätäkkin, kuten mm. suppiksia, herkkutatteja, pikku-, haapa-,sikuri-, kangasrouskuja, rusko-orakkaita, kantarelleja. Mustatorvisieniä en ole vielä löytänyt.

Mokka omalla pihalla

Suppiksia

Eilen 29.9 olin Peijaksessa tulotarkastuksessa eli tapaamassa sairaanhoitajaa, anestesiahoitajaa, fysioterapeuttia ja leikkaavaa ortopediani (Jukka Hautala). Minähän vaihdoin ortopedia, kun ei oikein kemiat synkanneet edellisen kanssa. Jos tämä Jukka on hyvä leikkaamaan, niin hän saa sitten leikata seuraavatkin nivelleikkaukseni :) 5,5h siellä meni odotellessa ja olin taas viimeisenä, kuten viime vuonnakin. 
Anestesiahoitajan kanssa suunnittelimme tulevaa anestesialääkitystä ja leikkauksen jälkeistä lääkitystä vähentääksemme viime leikkauksen jälkeistä  pahoinvointia ja sitä, etteivät jalkani liikkuneet useaan tuntiin leikkauksesta herätessäni. Olisin päässyt jopa mukaan anestesiatutkimukseen, mutta en halunnut. Koska silloin en olisi saanut valita nukutetaanko minut vai selkäydinpuudutettaan. Ja minä en halua nukutusta. Sovimme siis, että minulle annetaan vähemmän puudutetta ja pahoinvointilääkitys aloitetaan jo leikkauksen aikana. Viime leikkauksen jälkeenhän en saanut pahoinvointilääkettä vaikka sitä pyysinkin. Kuulemma ei sairaanhoitaja ollut ihan tietoinen käytännöistä...
Fysioterapeutti mittaili leikattavan polven taipuisuuden; koukistus 130astetta ja ojennus -20astetta eli paremmin taipuilee kuin mitä oikea polvi ennen leikkausta. Joten uskon, että tässä leikkauksessa pääsisin toivottavasti hieman helpommalla ja ainakin minulla on jo verenpainelääkitys kohillaan. Hemoglobiinikin oli noussut muutamassa kuukaudessa 108:sta 120:een.
Ortopedin luona vaihdettiin vain muutama lause. Hän kysyi onko polvi vielä kipeä ja vastasin ettei ole vielä tullut ihmeparannusta. Pyysin lähetteen fyssarilleni Malmille ja kyselin voisiko lonkkakipu pienentyä leikkauksen jälkeen. Kuulemma voi, koska jalat tulevat samanpituisiksi. Paljoa muuta keskustetavaa meillä ei sitten ollutkaan, koska jo tiesin mitä tuleman pitää.

Minun piti vielä tänä viikonloppuna käydä sienestämässä ja etsimässä sitä mustatorvisientä. Mutta nyt on kipeänä oikea lonkka ja vasen nilkka, joten en kai sitten pääsekään :( Se on oikeastaan syy miksi tässä nyt kirjoittelen, tämä kirjoittelu kun piristää mieltä. Tuli aamusta niin kova suuttumus ja harmitus kun en pääsekään sieneen, että meinasin pillahtaa itkuun. Vaikka oma syyhän se oli kun olen viimeisten viikkojen aikan juossut niin kovasti sienessä, että jalat on kipeänä, selkäkin jo oireilee. Mutta töistä en ole poissa ollut. Ensi viikolla tosin otan yhden päivän vapaata siivoillakseni kotia, jotta Jarmolla ei sitten olisi niin paljoa siivoiltavaa kun minä jään saikulle. Sitten en enää yli kuukauteen pysty tekemään oikein mitään.

Tammelassa kesämökillä ja sienestämässä

Meillä kun ei ole sitä omaa mökkiä, niin täytyy aina turvautua vuokramökkeihin. Viime vuosina ollaan käyty Somerolla, mutta nyt löydettiin mökki Tammelasta. Ja ihana mökki olikin :) Olimme mökillä maanantaista maanantaihin 7.-14.8.2017.

Mokkakin selvästi nautti mökillä olosta, kun ei tarvinnut miettiä minkä kulman takaa tulee seuraava koira tai ihminen. Muhiskin pystyi pitelemään Mokkaa rauhallisilla metsäteillä. 
Kävin joka päivä sienestämässä läheisessä metsässä. Löysin elämäni sienisaaliin! monta litraa kantarelleja, pari litraa sikurirouskuja, kaksi herkkutattia, nuijakuukusia, känsätuhkeloita, muutama rousku ja hapero. Ja tietysti myös mustikoita löytyi. Aloitin joka päivä sienestyksen jo aamulenkillä Mokan kanssa. Se oli ihanaa. Aikaisempina vuosina olen löytänyt vain hieman sieniä ja nyt niitä tuli jokaisella lenkillä :) Opin myös paljon uusia sienilajeja kyselemällä facebookin sieniryhmästä hieman apua jos en tuntenut jotain sientä.

Kantarellikukka

Vanhalla metsätiellä

Tietenkin mökillä oli mukana nose work tarvikkeetkin ja Mokka sai etsiä hajuja veneestä, autosta, mökin sisältä ja ulkopuolelta sekä maastakin. Kaikista haastavin paikka oli vene, koska Mokka niin rakastaa vettä. Mutta ihmetyksekseni Mokka valitsi hajun etsimisen veneestä sen sijaan, että olisi vetänyt minut veteen. Jarmokin kokeili etsintää (ensimmäistä kertaa) Mokan kanssa ja hyvinhän se meni, vaikka haju oli 5 tuntia vanha! Hieman se Mokka ihmetteli kun remmin päässä en ollutkaan minä, mutta hyvin se Jarmonnkin kanssa toimi. Etsintäinto on niin kova ja Mokka osaa hommansa.

Sielläkö se eucalyptus on?

Sieltähän se löytyi!

Shukri ei tullut tällä kerralla mukaan, koska halusi jäädä kotiin kissoja hoitamaan ja olihan se varmasti kivaa olla kotona ilman muuta perhettä :) 
Muhiksen kanssa pelailtiin sulkapalloa ja käytiin monta kertaa uimassa. Mökillä oli hyvä hiekkaranta ja Muhiskin pystyi siinä olemaan ihan turvallisesti. Vesi oli hieman kylmää kun ei ollut kovin lämpimiä ilmoja. Jostain syystä tuuli jatkuvasti. Oli kyllä mahtavat maisemat! Suoraan ikkunasta näkyi järvelle ja joutsenetkin siellä vaan uiskentelivat lumpeiden seassa. Mieli lepäsi kun vain istuskelin verannalla ja katselin hiljaiselle järvelle eikä kuulunut mitään autojen eikä ihmisten ääniä. Mä niin haluaisin oman kesämökin. Ehkä sitten joskus...

Tammelan keskustassakin käytiin muutaman kerran sekä Forssassa kirpputoreilla ja kaupoissa sekä tutustumassa alueisiin. Forssassa käytiin terassilla syömässä ja Mokkakin oli mukana. Mokka sai jopa oman vesikupin lainaksi :)

Miehet kalassa

Sulkapalloilua

Mokka

Pieni salainen puutarhani

Hentokukkainen kirjopikarinlilja

Muutin nykyiseen rivitalotyyppiseen asuntooni vajaa 10 vuotta sitten ja sitä ennen olin asunut vain kerrostaloasunnoissa.

Hurahdin heti puutarhaan, jota ei ollut kunnostettu lainkaan. Se oli kuin viidakko nokkosia, piharatamoa, syreeniä ja muita rikkaruohoja. Aloin opiskella puutarhanhoitoa internetistä ja ystäviltä kyselemällä. Pihallani on hyvä savimaa, jota olen parantanut hiekalla ja mullalla.

Tällä hetkellä minulla on mm. erilaisia kuunliljoja, syysleimua, tarha-alpia, tulppaaneja, liljoja, hopeatäpläpeippiä, kirjopikarinliljaa ja scillaa eli idänsinililjaa. Hyötykasveista minulla on mm. viinimarjapuskia, herukkaa (läheisestä metsästä haettu ja marjastaa loistavasti), kuukausimansikkaa, raparperia ja minttua. 

Pioni, todella mahtava kukinta :)

Tarha-alpi ja kuunliljoja ympärillä

On ihanaa tulla työpäivän jälkeen kotiin, ottaa kissat mukaan pihalle valjaissa ja alkaa hoitamaan puutarhaa :) Sormet vain multaan ja mieli lepää.