Nose Workin laatikko-ongelma

Nose Workin laatikko-ongelma

Aloitin nose work (hajuetsintä) harrastuksen Mokan kanssa n. 1,5 vuotta sitten. 
Tänä aikana on tapahtunut paljon. Olemme käyneet 3 eri kouluttajan kursseilla alkeiskurssista jatkokurssille ja siinä sivussa ilmaisukurssillakin. 3 epävirallisessa kilpailussakin ollaan käyty :D

Mokka tokon jatkoharkoissa terävänä :)

Olen ihan hurahtanut tähän harrastukseen, koska se sopii hyvin myös tällaiselle reaktiiviselle arkajalle, kuten Mokka on. Mokka siis yleensä haukkuu nähdessään toisen koiran ja yrittää vetää sen luokse. Tämä on ollut ongelmana etenkin tokossa, jota harrastimme aikaisemmin jatkokursseja myöten. Huomasin kuitenkin, että ei Mokasta ole tokossa kisaamaan eikä minusta ollut niin tavoitteelliseen harrastamiseen siinä lajissa, joten ajattelin vaihtaa lajia (tokoilemme edelleen itseksemme). 



Heti kun kuulin nose workista ensimmäisen kerran, niin arvasin sen olevan meidän laji. Mokka kun on aina  nenänsä kanssa joka paikassa ja olimme jo verijälkeäkin harrastaneet. 

Suurimmaksi ongelmaksi nose workissa mielestäni muodostui Mokan into laatikkojen tassutteluun/siirtelyyn ja jopa niiden päälle makaamiseen. Koira ei saisi lyödä laatikkoa tassullaan eikä siirrellä sitä, joten tätä ollaan harjoiteltu jo vuosi Mokan kanssa.

nose work harkat kotipihalla

Laatikkoetsinnässä 2016 kesällä

Lopulta sain hyvän neuvon laatikkoharjoituksiin. Otan vain yhden tai kaksi laatikkoa ja laitan hajun (eli huopatassun, jossa on tippa eucalyptusta) laatikon ulkopuolle-ei sisäpuolelle. Tämä auttoi heti ja Mokka ei tassuttanut laatikoita lainkaan:D Näin olemme nyt harjoitelleen kotona muutaman viikon. Tänään otin 2 laatikkoa harjoitukseen ja Mokka ei taaskaan tassutellut laatikoita. Lisäksi palkkaan heittämällä namin laatikosta poispäin kun Mokka on kuonolla ilmaissut löydön. Tämän ansiosta Mokalla ei ole aikaa jäädä touhuamaan laatikon kanssa. Olen niin tyytyväinenkun löysin sopivan tavan harjoitella laatikkoetsintää, jolla saada paha tapa pois. Hiljaa hyvä tulee...

Onnistumisia arjessa (polven kuulumisia)

Onnistumisia arjessa (polven kuulumisia)

Tänä aamuna päätin lähteä Mokan kanssa pitkälle aamulenkille. Aamuisin on helpompi kulkea, kun polvet eivät ole vielä niin turvoksissa. Kävelin Mokan kanssa yli 3 kilometriä .) Ennätykseni polvileikkauksen jälkeen. Ja Mokka oli niin hienosti lenkillä eikä haukkunut yhdellekään vastaantulevalle koiralle. Palkkioksi lenkistä Mokka sai savustetun poronkaulan.

Mokka nukkumassa poikani Muhiksen sängyssä

Lepäilin pari tuntia lenkin jälkeen ja laitoin kylmää polviini. Sitten menin kokeilemaan kuinka pyöräily tällä hetkellä sujuu oikealla pyörällä. Olen harjoitellut vasta kuntopyörällä kotona, josta on korotettu satulaa. 

Vein siis roskat taloyhtiöni pihan halki polkupyörällä. Oli varmaan naapureista hupaisan näköistä :D Kykenin leikatulla jalalla polkemaan vain puoli kierrosta ja senkin kantapäälläni. Huomasin ettei suurin ongelma olekaan leikattu polvi, vaan nivelrikkoinen lonkkani. Se kipuili eniten polkiessa. Ennen leikkaustahan en käyttänyt tuota jalkaa paljoakaan, joten ei lonkkakaan pahemmin kipuillut. Vasta polvileikkauksen jälkeen huomattiin, että lonkkakin on ihan leikkausvalmis eli asteikolla 4/4. Mutta yritän nyt siirtää lonkan leikkausta parilla vuodella, koska haluan ensin, että tuo vasen polvi leikataan, koska se vaivaa kävellessä eniten. Särkylääkkeitähän minä en yleensä syö ja jos syön niin vain Panadol 500mg/vrk. Yleensä otan särkylääkkeen jos menen pilatekseen (kerran viikossa) tai tiedän lähteväni jollekin pitkälle ja vaativalle kävelylle.

Kyllä tästä uudesta robottipolvesta vielä hyvä tulee. Ja kesällä on parempi kävellä kun ei ole lunta ja jäätä :)

Akvaarioni

AKVAARIONI

Akvaario minulla on ollut jo vuodesta 1992 ja siellä on yksi kalakin siltä vuodelta. Tiikerinuoliainen eli se on jo 25 vuotta!

Tiikerivanhus ruokailemassa lehtikalan kanssa

Akvaarioni on tällä hetkellä n. 325 litrainen ja se on vuosien aikana kasvattanut sen kokoa. Haluaisin n. 400-500litraisen, mutta tähän asuntoon ei mahdu niin suurta. 

Akvaariossani on mm. tiikerinuoliaisia, lehtikaloja, leväbarbeja, taistelukalanaaraita ja partamonneja. Tiikerinuoliaisia varten haluaisin isomman akvaarion ja olen jopa ajatellut antaa ne eläkepäiville johonkin suurempaan altaaseen.

Akvaariovettä vaihtelen 1-2-viikon välein. Viikottain olisi parempi, mutta aina ei jaksa. Vedenvaihtokin ottaa rikkopolviin ja- käsiin. Mutta tästä harrastuksesta en luovu. minulle sanottiin kissojen ja koiran tullessa että mitä ihmettä enää akvaariota pidän. No, minusta se on kaunis ja olen yli 20 vuotta sitä harrastanut. En vain osaa lopettaa. Ja niin kauan kun sitä jaksan hoitaa, niin miksi en sitä saisi pitää?

Suurin ongelma akvaarionhoidossa ovat mielestäni akvaariokasvit. Haluaisin että ne rehottaisivat runsaana ja eloisina. Tietty niiden viihtyvyyteen vaikuttavat myös kalat, jotka usein haluavat maistella uusia kasveja ja onkin hankalaa löytää kaveja jotka eivät menisi tiikureiden tai imumonnien suihin :) Miekkakasvit ja vallisneriat ovat osoittautuneet sopiviksi akvaariooni.

Lehtikala

Uusi taistelukala nimeltään Mia

MOKKA, vauhdikas sekarotuisemme

MOKKA, sekarotuinen (syntynyt 14.5.2013)


Etsimme sopivaa koiraa perheeseemme n. 2 vuotta ja olimme jo käyneet katsomassa ihania workki parsoneitakin. Kun näimme ilmoituksen Mokasta, niin tiesimme heti, että koiramme oli löytynyt. Jarmo halusi Mokan, vaikka se oli varattu, joten menimme katsomaan pentueen vaaleaa urospentua. Samana päivänä saimme kuulla että Mokka olikin vapaana, joten Mokkahan se meille tuli. Mokan emässä on saksanpaimenkoiraa, dobermannia ja harmaanorjanhirvikoiraa. Isässä on huskya ja tanskandoggia. 

Mokka ennen luovutusta

Mokka ensimmäisenä kesänään pihallamme

Mokka on aina ollut haastava koira, välillä jopa vaikea. Pentuna Mokka oli arka eikä halunnut mennä edes ulos ovesta ja pelkäsi hieman kaikkea. Saimme kuitenkin rohkaistua Mokkaa ja Mokka oppi nauttimaan ulkoilusta ja muiden koirien seurasta. Kävimme usein koirapuistoissakin. Vein Mokkaa pentukursseille ja myöhemmin myös tottelevaisuuskursseille (toko). Suurimmaksi ongelmaksi on muodostunut se, että Mokka on reaktiivinen koira ja remmirähjä. Jos Mokka ei pääse tutustumaan muihin koiriin, se haukkuu niille ja yrittää päästä luokse.

On Mokassa hyviäkin puolia. Se rakastaa lapsia ja aikuisiakin, vaikka hieman aristaa joitakin miehiä. Mokka on aina valmis kaikkiin harrastuksiin (toko, verijälki, nose work, sienien etsintä, taakanveto) mitä vain haluan kokeilla. Mokka tulee myös hyvin toimeen kissojemme kanssa. Vaikka tosin Viivi ei pidä erityisesti Mokasta eikä oikeastaan muistakaan koirista. Silti Viivi nukkuu välillä Mokan vieressä :)

VIIVI, rescue kissamme

VIIVI, määrätietoinen rescue-kissamme (syntynyt. 30.4.2011)

Viivi Rekku-Rescuen hoivissa

Halusimme Dessalle kaverin, joten aloimme tutkimaan netistä kissa-ilmoituksia. Lopulta päädyimme rescue- tai kodinvaihtaja kissaan. Koska on niin paljon kodittomia kissoja. Kun näimme ilmoituksen vauhdikkaasta Viivistä Rekku-Rescuen sivuilla, niin otimme yhteyttä. Menimme katsomaan Viiviä hoitokotiin ja Viivi hyökkäsi heti kimppuumme kaikin hakuin. Edelliset ehdokasperheet eivät olleet halunneet Viiviä sen riehakkuuden takia, joten tiesimme että Viiv on juuri sopiva meille :) 

Pahaksi onneksemme Viivi oli katkaissut jalkansa tippuessaan korkealta hyllyltä juuri ennenkuin menimme tutustumaan Viiviin. Silti Viivi leikki murtuneesta jalastaan välittämättä kanssamme. Viivi käytettin lääkärissä ja murtuma todettiin ja meille ehdotettiin kissan vaihtoa, koska Viivin jalan hoito tervveeksi tulisi kestämään monta kuukautta eikä täyttä paranemista voitu luvata. Ja että myöhemmin jalan hoidosta saattaaisi aiheutua meille lisäkustannuksia. 
Olimme kuitenkin jo ihastuneet Viiviin emmekä halunneet vaihtaa kissaa, joten jäimme odottamaan. 

Kuva Rekku-Rescuen esittelysivuilta

Viivi tuli meille joulukuussa 2011 Dessan seuraksi. Olimme käyneet katsomassa Viiviä kotihoitajalla vähän väliä. Viivi oli ollut monta kuukautta yksin huoneessaa saamatta hyppiä tai kiipeillä jalan paranemisen takia. Kun Viivi tuli meille se oli kuin villikissa. Ensi töikseen se kiipesi pitkin jalkaani vyötäröni korkeudelle ja pelkäsi televisiota ja hyökkäsi sisäkasvien kimppuun. Mutta ajan kanssa Viivi rauhoittui melko nopeastikin ja tottui normielämään. Jalka oli niin hyvin hoidettu (kiitos kuuluu Rekku-Rescuen mahtavalle väelle), ettei siitä enää huomannut kumpi jalka oli ollut kipeä. 
Dessa ja Viivi olivat aluksi eri huoneissa viikon ja saivat tutustua toisiinsa vain oven raosta. Tämä oli hyvä ratkaisi, sillä kun he saivat viikon jälkeen kohdata, niin he olivat heti ystävyksiä. Dessa ja Viivi ovat erottamattomat. Nukkuvat ain yhdessä ja pesevät toisiaan. Itse asiassa rohkea Viivi on saanut hieman aremman Dessankin rohkaistumaan.

Viivi

Aina vierekkäin :)

DESSA, itämainen lyhytkarva

DESSA,Itämainen lyhytkarva (FI* VIKINESS DESSA) syntynyt 7.3.2011



Olimme suunnitelleet mieheni Jarmon kanssa ottavamme maatiaiskissan, kunnes näimme 
ilmoituksen Dessasta. Dessa hurmasi meidät heti ja aloimme ottaa selvää itämaisesta lyhytkaisesta rodusta. Lähdimme Hämeenlinnaan Dessaa katsomaan ja kasvattajalla olikin monta itämaista samaan aikaan. Dessa tuntui olevan kaikista arin kissa. Meille tarjottiin rohkeampaa Dessan sisarusta, mutta olimme päätöksemme tehneet. Dessa tulisi meille ja saimme Dessan samalla mukaamme :)

Dessan lisäksi mellä oli vain akvaario, joten Dessa kiintyi ihmisiin nopeasti. Vieraita Dessa hieman jännitti. Ujosta kissasta kehittyi nopeasti perässä kulkeva ja äänekäs pikku-kissa-tyypillinen itämainen. Dessan väritys on lilatäplikäskilpikonna. Dessa pitää koirista ja valjaissa ulkoillessaan se moikkaa läheltä kaikkia rauhallisia ja kissaystävällisiä koiria. 

Nyt Dessa on 5-vuotias kissaneito. Aamusiin se herättää minut ja Jarmon maukumalla ja kävelemällä meidän ylitsemme. Dessa kyllä tietää miten huomiota saa. 

Dessa oppii todella nopeasti makupalojen avulla. Se osaa mm. hypätä pyydettäessä tuolille, ryömiä jakkaran alta, mennä istumaan ja noutaa lempilelujaan. Dessa osaa myös pyynnöstä mennä pienelle matolle. Olen jopa ajatellut opettaa sille nose workkia. Dessa on meidän rakas aina maukuva ikiliikkuja jokapaikanhöylä.

Eläinten tärkeys kuntoutuksessani polvileikkauksesta

Aamulla kun heräsin ja katselin televisiota, niin aloin ajattelemaan kuinka tärkeitä nuo meidän eläimet on olleet kuntoutumisessani polven tekonivelleikkauksesta, koka tehtiin viime syyskuussa 2016.

Motivaatio on paljon korkeampi kuntoutumiseen kun on jotain tavoitteita. Harrastan Mokan kanssa Nose workkia ja tavoite on kisaaminen ja muutenkin mukava harrastaminen. Joten oli kova kiire untoutua, jotta edes pystyin ulkoiluttamaan mokkaa. Se ku ei ole mikään maailman helpoin koira luonteeltaan. Ulkoilutukset leikkauksen jälkeen alkoivatkin kuonopannassa, ettei Mokka vetäisi äkisti esim. lintujen tai oravan perään. 

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että menen tämän viikon torstaina Mokan kanssa ensimmäistä kertaa möllikisoihin eli epävirallisiin kilpailuihin :D

                                                   Mokka kallioilla 2016.


Tällä hetkellä kuntoutumisessa suurin haaste on päästä pyöräilemään kesällä normipyörällä koiran kanssa. Nyt polvi taipuu vain n.100 astetta( ennen leikkausta pystyin pyöräilemään) ja sen pitäisi taipua n. 120-130 astetta, jotta pyöräily onnistuisi. Kuntopyörällä pystyn pyöräilemään kun satulaa nostaa pari pykälää ylöspäin. Kova on ainakin yritys.


Kissamme Dessa ja Viivi ovat myös olleet suurena tukena. Aina kun on huono päivä,niin kissat tulevat selvästi lähemmäs lohduttamaan. Yksi päivä kun itkin oikein kunnolla yksikseni, niin itämaisemme Dessa hyppäsi syliini ja alkoi maukumaan ja kehräämään. Johan loppu itku nopeasti kun aloin kissaa paijailemaan :)

vasemmalla rescue-kissamme Viivi ja oikealla itämainen lyhytkarva Dessa