Motivaatio on paljon korkeampi kuntoutumiseen kun on jotain tavoitteita. Harrastan Mokan kanssa Nose workkia ja tavoite on kisaaminen ja muutenkin mukava harrastaminen. Joten oli kova kiire untoutua, jotta edes pystyin ulkoiluttamaan mokkaa. Se ku ei ole mikään maailman helpoin koira luonteeltaan. Ulkoilutukset leikkauksen jälkeen alkoivatkin kuonopannassa, ettei Mokka vetäisi äkisti esim. lintujen tai oravan perään.
Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että menen tämän viikon torstaina Mokan kanssa ensimmäistä kertaa möllikisoihin eli epävirallisiin kilpailuihin :D
Tällä hetkellä kuntoutumisessa suurin haaste on päästä pyöräilemään kesällä normipyörällä koiran kanssa. Nyt polvi taipuu vain n.100 astetta( ennen leikkausta pystyin pyöräilemään) ja sen pitäisi taipua n. 120-130 astetta, jotta pyöräily onnistuisi. Kuntopyörällä pystyn pyöräilemään kun satulaa nostaa pari pykälää ylöspäin. Kova on ainakin yritys.
Kissamme Dessa ja Viivi ovat myös olleet suurena tukena. Aina kun on huono päivä,niin kissat tulevat selvästi lähemmäs lohduttamaan. Yksi päivä kun itkin oikein kunnolla yksikseni, niin itämaisemme Dessa hyppäsi syliini ja alkoi maukumaan ja kehräämään. Johan loppu itku nopeasti kun aloin kissaa paijailemaan :)
vasemmalla rescue-kissamme Viivi ja oikealla itämainen lyhytkarva Dessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti