Ensimmäinen kuukausi polvileikkauksesta

1. Viikko leikkauksesta

Leikkaus oli siis Peijaksessa ma 9.10.2017 ja pääsin kotiin ke 11.10.
Mieheni haki minut kotiin 14 aikoihin. Automatka meni ihan hyvin,koska mieheni ajoi rauhallisesti ja vältti kaikki töyssyt tiellä.
Kotona koira ja itämainen kissamme Dessa tulivat heti luokseni kiehnäämään. Viivi-kissaamme ei paljoa kotiinpaluu kiinnostanut. Oma koti kullankallis <3

Kotiin sain lääkitykseksi pahoinvointilääkettä, Buranaa, Panadolia ja Tradolania. Tradolanin jouduin lopettamaan jo viikon sisällä, koska siitä tuli niin kamalia painajaisia ja se sekoitti muutenkin pään. Ensimmäisellä viikolla verenpaineeni nousi niin paljon, että soitin siitä Peijakseen, mutta he eivät osanneet sano siihen mitään. Soitin asiasta terveyskeskukseen ja sain ajan 24.10. Pahoinvointilääkettä jouduin syömään vain 2 tablettia.

Asuntomme on kaksikerroksinen eli jyrkkiä rappusia on 15. Tämän takia nukuin taas ensimmäiset viikot poikani huoneessa alakerrassa. Suihkussa tietenkin kävin pari kertaa viikossa yläkerrassa. Suihkussa käytin ahkerasti suihkutuolia, koska seisominen alkoi heikottaa korkean verenpaineen takia.

Jumppasin polvea joka päivä kipujen sallimissa rajoissa Peijaksen ohjeiden sekä fyssarini viime ohjeiden mukaisesti. Istuminen tuotti polvessa kovaa paineen tuntua ja ensimmäisinä päivinä söinkin monesti sängyssä. Yritin kuitenkin syösä ainakin yhden aterian päivässä pöydän ääressä. Ensimmäisen kävelylenkin tein sunnuntaina eli viikko leikkauksesta. Kävelin pihalla n. 100metriä välillä istahtaen pihapenkille. Minua pyörrytti hiukan korkean verenpaineen takia ja mukana olikin mieheni tai poikani kunnes heikotus väheni. Yritin kävellä pari kolnme kertaa viikossa.

Kotiinpaluu ja elukat vieressä heti :)

Dessa nukkui melkein kokoajan vieressäni

Mahtavat mustelmat alussa

Aika siisti haava, 28 hakasta

Dessa taas viekussa :)

2. Viikko 

1.5 vk kohdalla käytin sisällä enää yhtä kävelykeppiä pitäen sitä terveemmän jalan puolella. Käteni olivat jo ihan kipeät kepeillä kävelystä, koska niissäkin on nivelrikkoa. Ulkona käytin edeleen kahta kepukkaa. Toisella viikolla imuroin pari kertaa ja se oli todella vaativaa, vaikka imuroinkin vain alakerran. Hiki lensi ja kroppa tärisi jokaisen imuroinnin jälkeen. Kylmää vain polveen ja sänkyyn lepäämään hetkeksi. Mieheni Jarmo kyllä kielsi imuroimasta, mutta olen sellainen jääräpää että kun näen pölyä, niin otan imurin samantien käteen, vaikka mies olikin luvannut imuroida. Eli tyhmä pää, kärsii koko ruumis ;)

Toisella viikolla yritin vähentää Buranan käyttöä, koska luin netistä, että se voi lisätä verenpainetta. Joten söin keskimäärin yhden Buranan päivässä ja muuten söin Panadolia n.2g/vrk. Kylmää käytin useaan kertaan päivässä. Toisella viikolla sain jopa tehtyä jauhelihakeiton ja se tuntui tosi hiemolta, vaikkakin kivuliaalta. En osaa sairastaa avuttomana. Inhoan sitä että mieheni joutuu hoitamaan kaiken puolestani enkä pysty osallistumaan edes koiran ulkoilutukseen. Loppuviikosta kävelin koko taloyhtiön läpi pysähtymättä, joten matkaksi tuli n. 300 metriä. Sitten olinkin illalla ja yöllä kipeä polvesta ja pohkeesta. Tässä leikkauksessa pohkeeni ja reiteni kipuilivat paljon vähemmän kuin viimeksi, ilmeisesti sen takia, että lihakseni olivat paljon paremmassa kunnossa ennen leikkausta kuin viimeksi. Silti etenkin pohje kipuili päivittäin.

Mokka nukkui luvattomasti sängyllämme :)

3. Viikko 

Hakasten poisto oli maanantaina. Se pisteli hieman enemmän kuin edellisellä kerralla ja yksi hakanen oli tiukassa, mutta hoitsu sai sen irti. Katselen aina koko hakasten poiston. Hakasten poiston jälkeen tuntui, että polvea oli heti helpompi taivutella.
Tällä viikolla pääsin vihdoinkin terveyskeskuslääkärille korkeasta verenpaineestani. Lääkäri sanoi paineen nousseen leikkauksesta ja ehkä myös Buranasta, kuten arvelinkin. Jätin siis Buranan pois. Reilussa viikossa verenpaine tasaantuikin :) Saunaankin uskaltauduin tällä viikolla. Tosin jouduin istumaan alalauteella, kun en pystynyt kiipeämään ylemmäksi.

Aloin jo kulkea viereisessä pikkumetsässä, jossa on ylä- ja alamäkiä sekä hiekkapohja. Matkaksi tuli n. 300metriä. Siirryin yläkertaan nukkumaan omaan sänkyyn, joten rappusten kävely moninkertaistui päivittäin kun kävelin yli 100 rappusta päivittäin. Aluksi polvi ja jalat kipeytyi siitä.mutta vähitellen se alkoi sujua. Aloitin myös 1500 palan palapelin teon keittiön pöydän ääressä. Aluksi en pystynyt istumaan kuin n. 15minuuttia kerraalaan polvikivun takia. Palapelin loppupuolella istuin sen ääressä jo reilun tunninkin. 

Teipit pariksi päiväksi tikinpoiston jälkeen

Suht siistihän siitä haavasta tuli

Voitin huutokaupassa itselleni puutarhapipon

Akvaarion katselu rauhoittaa :)

Dessa ja Viivi

4. Viikko

Maanantaina istutin 20 lummetulppaanin sipulia maahan tuolilla istuen. Siitä tuli mahtava olo. Rakastan puutarhatöitä. Tiistaina kokeilin ensimmäistä kertaa kuntopyörää. En nostanut satulaa kun halusin vain venytellä polvea. Muutaman kerran polvin hitaasti eteen ja taaksepäin. Myöhemmin samana päivänä kävin myös taloyhtiön pesutuvassa ja se oli kyllä kieltämättä liikaa polvelleni ja kropalleni. Tulin siitä melko kipeäksi juostuani useamman kerran pyykkejä laittamassa. Sainkin siitä hyvästä torut miheltäni, joka oli kyllä luvannut pestä pyykit. Olisi pitänyt vain uskoa miestä. Milloin pääsisin eroon tästä jääräpäisyydestäni???

Tällä viikolla kävelin jo noin 700metrin lenkin. Kylläpä se tuntui hyvältä, vaikka polvi hieman illalla ja yöllä kipuilikin. Pehmeällä metsäpolulla on hyvä kävellä.

Kävin kaverinkin luona kyläilemässä. Sain lattaa siellä jalkani sohvalle, niin oli hyvä istuskella.

Sipuleita istuttamassa

Vasemman polven tekonivelleikkaus 9.10.2017

Vasen polveni leikattiin myös Peijaksessa, kuten oikea polvenikin vuosi sitten.
Tällä kertaa pyysin itse ortopedikseni Jukka Hautalaa, koska häntä oli kehuttu hyväksi kirurgiksi. Ja hän suostuikin leikkaamaan minut :)

Leikkausta edeltävänä yönä nukuin ihan hyvin, mutta nukkumisaikaa oli vain muutama tunti, koska minun piti olla Peijaksessa jo klo 7 aamulla, vaikka leikkaus oli vasta puoltapäivin. Tämä johtui siitä, että olin unohtanut käydä x-verikokeessa, joten he ottivat sen heti aamusta Peijaksessa. 
Klo 8.30 minut vietiin vaihtamaan leikkaussalivaatteet eli sain sellaisen paksun turkoosin Michelinmiespuvun päälleni, kuten viimeksikin. Eipähän ainakaan tullut kylmä. Kännykkäni ja kirjani sekä muut tavarani otettiin pois, mutta kauniisti pyydettyäni sain pitää kirjani, koska leikkaukseen oli vielä ainakin 4-5tuntia. Nukuin monta tuntia odotushuoneessa ennen leikkausta. Olin oikeastaan enempi unessa kuin hereillä. Muut leikkaukseen menijät (n.6 henkilöä) istuskelivat ja katselivat telkkua. Tunnelma oli rauhallinen. Olin jo etukäteen sopinut anestesialääkärin kanssa lääkitykseni muuttamisesta, koska viime leikkauksessa minulla oli usean viikon ajan pahoinvointia eikä sairaalassa pysynyt mikään ruoka sisällä. Tästä syystä sain jo esilääkityksen kanssa pahoinvointilääkettä. Klo 12 aikoihin pääsin leikkaukseen. 

Leikkaussalissa oli aika hilvatonta porukkaa eli just itseni kaltaista. Siellä oli ilmeisesti hieman väsynyttä porukkaa ja he heittelivät vitsiä laittessaan minua leikkausvalmiiksi. Eivät tietenkään vitsailleet minusta, vaan toisilleen ja muutamaan vitsiin menin itsekin mukaan. Se kevensi kummasti ilmapiiriä eikä leikkaus jännittänyt niin paljoa. Olin pyytänyt humautuksen, koska en halunnut taaskaan kuunnella leikkausääniä. Niinpä nukuin koko leikkauksen ajan ja heräsin vasta kun minua vietiin heräämöön. Itse leikkaus kesti kuulemma 45minuuttia. Aika nopeaa toimintaa ja kaikki sujui kuulemma hyvin. Olin jo etukäteen varoittanut läheisiäni etten heti pysty leikkauksen jälkeen soittelemaan heti heille, koska viimeksikin meni monta tuntia kunnes pääsin osastolle, koska jalkani alkavat toimimaan normaalia hitaammin. Eikä osastolle päästetä ennen kuin jalka nousee sängyltä ylös. Tällä kertaa siinä meni n. 2tuntia. Pääsin heräämöön klo 14.30. Katselin sen aikaa muita potilita ja sairaanhoitajien työskentelyä. Se on aika mielenkiintoista. Välillä torkahtelinkin ja sitten taas yritin nostella jalkojani. Lopulta jalkani nousi, mutta meni melkein tunti ennen kuin sain kyydin osastolle. Pääsin osastolle vasta klo 18. Eli 6 tuntia meni siinä kun minut haettiin leikkaussaliin ja vietiin osastolle.

Huonetoverit vaihtuivat osastolla päivittäin, koska leikkauksen jälkeen siellä ollaan vain 3päivää keskimäärin. Kaikki huonetoverit olivat mukavia, olin taas nuorin porukasta. Ensimmäisenä päivänä ei ollut mitään kipuja, koska leikkaussalilääkitys oli vielä kropassa. Ei ollut onneksi pahoinvointiakaan, koska leikkauksen aikainen lääkitys oli muutettu asianmukaisesti, kuten myös kipulääkityskin. Panacodin sijasta sain jotain Targinicia. Ensimmäisenä päivänä kävelin vessaan Eva-kävelytuolin avustuksella. Toisena päivänä kävelin fysioterapeutin avustuksella kyynärsauvoja käyttäen osaston ympäri. Tein myös kaikki pyydetyt jumppaliikkeet ja lopuksi menimme harjoitusrappusille. Kun olin juuri tulossa pois rappusista, tunsin että nyt pyörryn ja sanoin sen fyssarille. Hän laski minut nopeasti tuolille ja huus sairaanhoitaaa tuomaan sängyn minulle. Kokoajan hän käski minua pitämään silmäni auki,vaikka ne menivät heikotuksen takia väkisin kiinni. Heidän avustuksellaan pääsin sänkyyn ja naureskelinmatkalla että olipa rankka fyssarituokio kun piti ihan pyörtyä. Loppupäiväksi sain kiellon mennä kävelemään yksin, sain ainoastaan käydä vessassa. Polveni taipui 70 astetta (avustettuna 85) ja suoristus oli -7astetta. Toisena yönä olin hieman kivulias ja minulla oli paha olo. Sain kipulääkkeen suoneen ja pahoinvontilääkettä ja sen jälkeen nukuin 7h. Kolmantena päivänä kävelin ympäri osastoa ja odottelin kotiinpääsyä. Mieheni tuli hakemaan minut klo 14. Vointini oli ihan hyvä. Kotiin sain Pancodin sijasta Tramadolia ja Buranaa sekä Panadolia.

Osastolla happiviikset ja Mitchelin puku päällä

Jalka paketissa

 

Polvi turvoksissa

Näkymä ikkunapaikaltani :)